Koti ei tule koskaan valmiiksi

Olen käynyt vähän ylikierroksilla pari viikkoa, tekemistä ja touhua on ollut (= olen sitä itse järjestänyt itselleni) IRL sen verran paljon, etten ole näppäimistöä ehtinyt paljon hipelöimään, joten blogin puolella on ollut hiljaisehkoa.

Olen aloittanut sen kymmenen kirjaa ja saanut loppuun asti luettua ehkä kolme. Ei vain jaksa keskittyä, mieli harhailee aivan muissa asioissa eikä tartu tekstin juonen seittiin millään,mutta ehkäpä ne vielä loppuun tulee luettua kun
illat oikeasti kääntyvät pimeiksi eikä kalsa ja sateinen sää houkuttele huuhailemaan lukemisen sijaan pihalle tai metsään.

Olen sen sijaan saanut loppuun tältä erää ”projekti työhuoneen”! Hah!  Adverbi ”tällä erää” sijoitettuna lauseeseen siksi, että olen viimeinkin ymmärtänyt että tämä huusholli ei ikipäivänä tule johonkin imaginääriseen ”lopulliseen muotoon”
asettumaan. Ei siksi että sisustus vaihtelisi muodin oikkujen mukaan (onko harmaa nyt uusi musta vai musta uusi harmaa?) vaan koska rauhaton on mieleni ja sieluni. Nuorempana muutin niin useasti, että en ikinä ehtinyt leipiintyä samoihin
seiniin, mutta tässä on nyt asuttu jo KAKSIKYMMENTÄ vuotta ja asutaan varmaan vielä toiset mokomat jos hengissä säilytään, niin alkaahan ne samat seinät kyllästyttää.Muuttamaan emme ole valmiita, joten sitä muutosta pitää hakea muilla jutuilla,
rymsteerauksella ja uusilla huonekauluilla vaikkapa.

Mutta siis.

Ihanan sohvamme ostosta (postaus1, postaus2) ja Hujopin omilleen muutosta ( eka postaus, toka postaus) alkanut huoneiden myllerrys on hetkellisesti saavuttanut päätöspisteensä!
Viimeisin rykäys tapahtui viime viikolla kun aika suorasanaisesti ilmoitin Turjakkeelle hänen viettävän pitkän viikonlopun kesämökillä koska en enää jaksanut odottaa hänen inspiraatiotaan
pistää paikkoja ojennukseen. Tässä kohtaa haluan kuitenkin röyhistää rintaani ja kehua kuinka olen ylpeä, koska jaksoin näinkin pitkään odotella Turjakkeen inspiraatiota  ja asustelin kiltisti laatikkomeressä
siirrelen nyssyköitä ja boxeja edestäni halusinpa tehdä mitä hyvänsä.

Rajansa kuitenkin minunkin pinnani venymisellä. Niinpä rakkaani kasasi koneensa ja siirtyi kesämökin maisemiin.

Minä otin ylitunneista vapaapäivän perjantaiksi ja aamuvarhaisella alkoi hommat rytinällä!
Pakkasin ensin kaikki kierrätykseen menossa olevat laatikot ja pussukat autoon, varastoon menevät boxin kasasin Turjakkeen toimistoon pois silmistäni (haha, kiva ylläri hänelle kotiinpalatessa).Siirsin makuuhuoneessa tähän asti sijainneelta työpöydältäni kaikki askarteluvermeeni uuden työhuoneeni hyllyihin ja samalla draivilla raivasin muutenkin pöydän päällisiä ja hyllyjä niin että kerran vuosisadassa iskevä pölynpyyhintäpuuska sai vapaasti toimintatilaa.
Takkahuoneesta pistin pihalle kaksi tietokonepöytää, koska Turjake oli viimein saanut kiinnitettyä Lundiaan työtason ja lattiapintaa vapautui roimasti! Se on sitten eri asia kuinka Neiti kommentoi asiaa seuraavan kerran kotiviikonloppua viettäessään…

Mattojahan meillä ei ole ollut lattioilla Mörkön kastroinnin jälkeen (kissanpissantuoksuiset matot ovat mökillä puhtaaksi pestyinä ja raikkana ), joten lattioiden peseminen oli helppoa ja vaivatonta, pesaisin jopa muutaman ikkunankin siinä hurmiossani ja siivoushuumassani putsasin WC:n lavuaaritason saumoja jopa hammasharjan avulla.

Että niin pahaksi pääsi mielipuolisuus. Kääk.

Lopulta kiipesin vintille ja pudottelin sieltä alas uudet, puhtaat matot ja levitin ne lattialle. Ja voi että näytti hyvälle. Talo näyttää pitkästä aikaa kodille eikä välivarastolle tai osto- ja myyntiliikkeelle. Tästä ihanuudesta sain kirsikkana kakun päällä nauttia itsekseni vielä monta monituista päivää, koska Turjake viihtyi mökkimaisemissa melkein viikon!Huomasin juuri, että tämähän ei olekaan viimeisin versio työhuoneestani. Tuo lahjapaperihyllykkörysä nurkasta siirtyi etukuistille envielätiedämihintehtävään ja paperirullat ovat nyt piilossa sohvan alla olevassa pyörällisessä laatikossa, mistä ne helposti tarvitessaan esille vetää.Syyskesän ensifiiliksissä valikoitui (turhan suuresta) mattovalikoimastani lattioille kelta-/oranssisävyisiä mattoja, eteiseen ja takkahuoneseen sentään vihreät. Tummemmat matot valikoituivat niiden lattioille  syystä siitä, että molempien kautta on  liikennettä ulos ja aina ei ehdi kenkiä jalastaan potkaista sisään pikaisesti pistäytyessään ja vaaleasta matosta tämä liikenne näkyy nopeammin.Kyllä nyt taas uni maistuu kun on FengShuit kohdillaan!