Kategoria: Ajattelin tänään

Tänään meillä on hoitopalaveri kuntoutusyksikössä. Paikalla neurologi, fysio- ja toimintaterapeutti, isän omahoitaja ja tietysti isä ja me perheenjäsenet. Tarkoitus on käydä läpi mistä lähdettiin, kuinka on edetty, missä ollaan nyt ja miten on tarkoitus jatkaa. Yksi iso kysymys tulee olemaan, voiko isä palata kotiin vai joudummeko valitsemaan jonkin muun vaihtoehdon. Isä on kuntoutunut niin hyvin, […]

Lopetettuani jälleen yhden kirjan BookBeatissa (hallelujaa lukublokin loppumiselle!), silmäilin lukulistaani ja huomasin, että läheskään kaikista kirjoista en ole tehnyt postausta blogiin. Aloin miettiä syytä siihen, että miksi en. Yleensä kirjoitan postauksen, jos kirja herättää minussa suht´koht voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen. Kirjat, joista pidän paljon saavat osakseen enemmän huomiota ja ne, jotka eivät ole isommin […]

Valitusviikkoni päättää ärsyyntyminen, joka tekee minusta joskus hirviökuskin. Koska autonkäyttöni on pääasiassa kaupunkialueella tapahtuvaa, suosin pieniä, näppäriä ja vähän kuluttavia autoja. Nykyistä Fiat Pandaani edelsi Fiat Uno. Olen myös ajotavoiltani varsin ”nuhteeton” – en kaahaa kauheasti (no eipä näillä minun autoillani hirveästi kaahaamaan pysytyisikään) ja yleensä noudatan liikennesääntöjä kiltisti/kiltihkösti. Mihinkäs tämä alustus on oikein johdattelemassa? […]

Onko asiakas kuningas? En ole ikinä oikein ymmärtänyt ihmisiä, ketkä tuntuvat olevan tarkoituksellisesti inhottavia asiakaspalvelijoille. Nyt kun itse olen työssä, joka koostuu lähes 100 prosenttisesti siitä, että palvelen face-to-face asiakkaita mitä erilaisempien asioiden tiimoilta, olen päässyt (joutunut) tätä ihmistyyppiä kohtaamaan oikein konkreettisesti. Ja ärsyyntymiseni on noussut sfääreihin. Esittelenpä teille unelma-asiakkaan näin asiakaspalvelijan näkökulmasta: Hän kerää […]

Niinhän se on, että antaa mennä kun on alamäki, vai miten se mummovainaa totesikaan. Eli sen sijaan, että ihastelisin loppukesän taianomaisia hetkiä, jatkankin purpatusta asioista, jotka nostavat verenpainettani. Sinänsähän se on kyllä ihan hyvä juttu, että niitä nostattajia löytyy, koska se verenpaineeni on turhan matala normivedossa. Mutta asiaan! On paikkoja, joissa ei ole mahdollisuutta käyttää […]

Jos olisin sinkku ja aktiivinen lihamarkkinoilla, niin tiedän yhden miestyypin, jonka kantaisin paksut hanskat kädessä tunkiolle. Nimittäin miehet, jotka viihtyvät sisätiloissa ”rento” (yleensä jotain trendiä suora- tai piilomainostava) lippis tai vielä hurmaavampaa, lerppana pipo (joko syvälle silmille vedetty tai vallattomasti löysänä takaraivolla roikkuen) päässään. Sanoivat muotilehdet ja ymmärtäväiset trendipellet mitä hyvänsä, niin minusta mies joka […]

Kulunut viikko on ollut vaikea. Vaikka viikkoon on kuulunut ilonhetkiäkin, olen tällä hetkellä kovin väsynyt, surullinen, ahdistunut ja kaikki muut negatiiviset adjektiivit joita vain voi keksiä jonon perään boldatuin kirjaimin. En osaa ajatella johtuuko fyysinen huono oloni henkisestä väsymisestä vai onko kyseeessä ”oikea” ongelma. Enkä oikeastaan jaksa edes välittää, tässä konkurssissa ei tunnu enää mikään […]

On vähän kiirettä pitänyt. Töissä meinaan. ”Meillä” myydän lippuja niin paikallisiin kuin valtakunnallisiinkin tapahtumiin, on urheilutapahtumia, konsertteja, festivaaleja…you name it, we´ll sell a ticket! Kesän hittituote on yllätys-yllätys, ollut tietenkin ikioma festarimme, Suomen toiseksi vanhin rockfestivaali Ilosaarirock. Carelicum on ainoa piste täällä, missä lipun voi maksaa Smartum-seteleillä, noilla iki-ihanilla kannustuslärpäkkeillä, joita työnantajan jakavat joukoilleen. Ja […]

Heinäkuu. Kesä kukkeimmillaan, mutta jotenkin tuntuu että en ehdi/muista/pysty nauttimaan siitä. Tasan kerran kesäkuun kuudennen jälkeen olen juonut kahvit takakuistilla ja nauttinut pihan vihreydestä, linnunlaulusta ja oravien touhuiluista pihamaalla. Olen niin väsynyt tultuani töistä/sairaalavisiitiltä, että makaan sohvalla ja turrutan päätäni dekkariputkella. Jos en aktiivisesti vie ajatuksiani muualle, mietin vain isän ja äidin tilannetta ja kuinka […]

Isän aivoverenvuoto on pistänyt miettimään monia asioita, joita ei yleensä kauheasti ajattele tai jopa tietoisesti välttelee niiden ajattelua. Päälimmäisenä kysymys siitä, kuinka hoituvat arkipäivän asiat, jos itse en ole kykenevä niitä hoitamaan ja päätöksiä tekemään? Harva haluaa aktiivisesti miettiä, saatikka valmistautua tilanteeseen, missä ei itse aktiivisesti pystyisi hoitamaan asioitaan. Ainakaan kun/jos on nuori ja terve […]