Kategoria: Oma elämä

Vain hyviä asioita

Vain hyviä asioita

Siitä onkin aikaa kun viimeksi on ollut näin seesteinen fiilis viikonloppuna – kuluneella viikolla tapahtui oikeastaan vain hyviä asioita! Maanantaisella Kuopion reissulla saatiin hyviä uutisia äidin terveyden tiimoilta. Tiistain henkilökohtaiset labratulokset olivat suorastaan loistavia, joten ei siis pelkoa että Cosentyxin joutuisi lopettamaan. Keskiviikkona tyttären mukana Kelassa selvisi monta solmua ja elämä hänellekin näyttää taas valoisammalta. […]

Älä ota sitä niin vakavasti

Ei enempää kuin jaksat kantaa

Viime viikko oli kaikkien hyvien hetkienkin alla raskas. Äidin aivokasvain konkretisoitui jotenkin pelottavammaksi, kun aika Isolle Kirkolle neurologille tuli postissa ja hänellä oli muutama huono päivä päänsärkyineen, näköhäiriöineen ja mielialaswingeineen. Isä miettii synkkiä asioita omasta tilanteestaan ja hermoilee olemattomia. Pysy siinä sitten tyynenä ja kannustavana ja yritä nostaa mielialaa toisilta ja estää itseäsikin uppoamasta murheen […]

Serenity prayer/Tyyneysrukous

Serenity prayer/Tyyneysrukous

Ulos astuessani eteeni avautuu maisema, missä ruska leimuaa punaisen ja keltaisen riemucoctailina ja lokakuun valo on viiltävän kirkasta. Olen hetken huoleton ja onnellinen. Haluaisin säilyttää tämän tunteen ja mieleeni kohoaa vanha Serenity prayer, jonka elämänohjeita toivoisin pystyväni noudattamaan, mutta liekö syynä monitahoisen vaihteleva uskonkäsitykseni ja sen aiheuttama vastahanka rukouksen loppuosan sanavalinnoille, kun en oikein saa […]

Synttäriviikonloppu

Synttäriviikonloppu

Aloittelin synttäriviikonloppuani jo perjantaina lounastamalla työpaikkani ravintolassa, missä perjantaisin on aina tarjolla sushia. Iltapäivä vaatikin sitten tiukkaa keskittymistä, kun hiilarihumalassa meinasin uuvahtaa työpöydän ääreen. Mutta oli kuulkaas hyvää! Lauantaiaamu avautui laulun siivittämänä, kun perhe kantoi aamupalan vuoteeseen (jossa olin jo puolihereillä kärvistellyt puolisen tuntia ”nukkuen”- joskus on ikävää olla perheen ainoa aamuvirkku!). Kahvi ja karjalanpiirakat […]

Mitä en ole oppinut 55 vuodessa

Mitä en ole oppinut 55 vuodessa

Täytän parin viikon päästä 55 vuotta ja joku ilta sitten kun olimme herra 20veen kanssa katselleet vanhoja valokuvia, aloin mietiskellä, että hitsipilli, miehän olen jo yli puolivälin satavuotistaipaleella! Luonteeniomaisesti päädyin kuitenkin mielessäni tekemään omituisia listoja sen sijaan, että olisin zen-henkisesti pohdiskellut elämän tarkoitusta ja suunnitellut ”vanhuuteni” varalle yleviä päämääriä ja miettinyt askelia kohti tasaista senioritulevaisuutta. […]