Kategoria: Oma elämä

MUTTA miksi noiden villasukkien säilytyspaikka on aina kirjahyllyssä? miksi jokapaikkaan pitää lähteä viime minuutilla? miksi mitään vempainta ei voi hankkia tutkimatta Tekniikan Maailmaa? miksi kaikkien vempaimien pitää olla sen Tekniikan Maailman testivoittajia? miksi kahvijauhe pitää aina mitata digivaakalla eika kahvimitalla? miksi lautasten, lasien, aterimien on jäätävä pöydälle kun metrin päässä on astianpesukone? miksi sitä astianpesukonetta […]

Pitkälle on edetty kesäkuisista epätoivon päivistä. Tämän viikon perjantaina isä kotiutetaan kuntoutuksesta, ei nyt uuden veroisena eikä ihan entisenlaisenakaan, mutta omatoimisena, teräväpäisenä ja touhukkaana. Taatusti ei tule olemaan vanhemmillani helppoa sopeutua uudenlaiseen elämään uusine rajoitteineen ja tilanne tulee vaatimaan myös meiltä läheisiltä apua, ymmärrystä ja tukea. Mutta oma sydän laulaa riemusta ja onnesta koska minulla […]

Kulunut viikko on ollut vaikea. Vaikka viikkoon on kuulunut ilonhetkiäkin, olen tällä hetkellä kovin väsynyt, surullinen, ahdistunut ja kaikki muut negatiiviset adjektiivit joita vain voi keksiä jonon perään boldatuin kirjaimin. En osaa ajatella johtuuko fyysinen huono oloni henkisestä väsymisestä vai onko kyseeessä ”oikea” ongelma. Enkä oikeastaan jaksa edes välittää, tässä konkurssissa ei tunnu enää mikään […]

Sen sijaan että olisin lähtenyt hillumaan Ilosaarirockiin, hyppäsin autoon ja ajoin kesämökille, missä Turjake oli jo viikon ”tehnyt etätöitä” (= katsonut jalkapallokisoja rauhassa). Liperinsalossa oli sauna lämpimänä ja saunan kautta juoksin järveenkin, joka ensi kirpaisun jälkeen tuntui ihanan lämpimälle – kunhan vain ei antanut jalkojensa upota kovin syvälle, pohjan tuntumassa vesi oli hyyyyyytävää! Nautiskelin aamukahveja […]

Tänä kesänä oli tarkoitus repiä irroittaa ja vaihtaa uusiin vanhat sadevesikourut. Sateella kun vettä tuntuu turskivan joka paikasta muualta paitsi ränneistä… No, tarkoitus oli hyvä ja olisi säästänyt kustannuksia, mutta sattuneesta syystä nyt on toimittava toisin. Ei jaksa, ei ehdi ja isäkään ei ole nyt siinä kunnossa, että apuna ja neuvona puuhastelisi. Joten työt on […]

Isän aivoverenvuoto on pistänyt miettimään monia asioita, joita ei yleensä kauheasti ajattele tai jopa tietoisesti välttelee niiden ajattelua. Päälimmäisenä kysymys siitä, kuinka hoituvat arkipäivän asiat, jos itse en ole kykenevä niitä hoitamaan ja päätöksiä tekemään? Harva haluaa aktiivisesti miettiä, saatikka valmistautua tilanteeseen, missä ei itse aktiivisesti pystyisi hoitamaan asioitaan. Ainakaan kun/jos on nuori ja terve […]

 Jos antaisin ajatusten kääntyä tuleviin kuukausiin ja vuosiin, minä saattaisin romahtaa. En koomisesti, niinkuin Putouksen Ansku vaan rujosti, rumasti ja ääneen huutaen kuin haavoittunut eläin. Milloin minusta tuntuu seuraavan kerran hyvälle? Miten aikuinen, oman perheen omaava ihminen voi olla yhä näin kiinni omissa vanhemmissaan? Minulla on huono omatunto, kun en ole isäni luona ja minulla […]

Heräsin aamulla nukuttuani putkeen pisimmän yön puoleentoista viikkoon. Keitin kahvia, kasasin aamupalatarjottimen mukaani ja hipsuttelin takakuistille istumaan. Olo oli levännyt ja seesteisehkö – isä tuotiin kaksi päivää sitten tänne Joensuuhun sairaalaan ja tietoisuus siitä, että hän on lähellä ja mahdollisuus mennä tervehtimään aina kun siltä tuntuu, tuo omituista kyllä jonkinlaisen turvallisuuden tunteen mieleen. Voin sallia […]

Tänään tulee viikko siitä kun isä sai aivoverenvuodon. Vaikka tuntuukin, että se on ainoa asia, mikä päässä pyörii, niin elämähän kulkee omaa kulkuaan koko ajan. Menin maanantaina töihin ja jatkuva asiakasvirta, Mukulakadulle kirmaavat lapset ja tiedonhaluiset matkailijat estivät ajatusten jumittumasta vain isän tilanteeseen. Myös veljeni palasi töihin. Vain äitirakas on yksin kotona ja joutuu pyörittelemään […]

Minä suoritan nyt elämääni. Suljen päässäni itkevän pikkutytön laatikkoon ja istun laatikon päälle. Alan hoitamaan asioita ja tuen lähelläni olevien jaksamista pitämällä yllä positiivista mieltä ja vakuuttelemalla kaikille, että kyllä tästä selvitään. Taas yksi päivä kulunut ja Isän tila ei ole ainakaan pahentunut. Miksi siis minulla on niin paha ja pelokas olla. Äsähdän laatikossa istuvaa […]