Epikutaanitestit alkoivat
Maanantaina koitti viimein päivä, jona epikutaanitestit aloitettiin ja toiveissahan olisi saada selvyys joska akryyliallergian olen riesakseni saanut. Rankaproteesin aiheuttama rakkulainen ja haavainen reaktio suusssa ei ole uusinut kesän aikana, mutta en proteesia ole uskaltanut paria tuntia pisempiä jaksoja suussani pitääkään. Muita ”oireiksi” luettavia tapahtumia en ole kokenut, kuin Applewatchin uuden muovi/kumiranneken aihetuttama kutina ja rakkulat, mutta sekin kokemus synkensi kyllä mieltä.Aikaisemmin kun mitään vastaavaa ei ole oireillut.
Pahinta peläten ja parasta toivoen astelin hoitajan huoneeseen ja muutaman hikotuksen kyllä nikottelin, kun näin sivupöydälle levitetyn testisarja-arsenaalin.Hoitaja lohdutti naureskellen, että voi ei niistä ihan kaikki minun selkääni päätyisi, VAIN reilut 70 testeriä minuun liimattaisiin.
Eipä siinä muuta kuin oma paita pois, avoselkäinen sairaalakaapu päälle ja istumaan penkille.
Itse ”teippaukseen” ei kauaa mennyt, suojateipit vielä varsinaisten testiliuskojen päälle ja sain pukea (varovasti) oman paidan ylleni. Aika ryhdikäs olo tuli kun puoli selkää on paketoitu!
Testialue ei saa nyt kastua (ei kokovartalosuihkuja), hiostua (unohda hikijumppa tai isommat puutarhariehumiset) eikä kauheasti saisi venytellä tai käsiään heilutella ettei liikkuvat lavat irroita testilätkiä.
Onneksi saan olla tämän viikon etätöissä ja roikelehtaa ilman naisellisia kurinpitoasusteita kuten rintaliivit tai muut hankaavat vaatteet, tuon paketin päälle olisi ikävä yrittää pukea mitään kovin tyköistuvaa.
********
Aiempia postauksia aiheeseen liittyen:
Kohti osaproteesia, part 1
Kohti osaproteesia, part II
Kohti osaproteesia, part III&IV
Kohti osaproteesia, loppusuoralla
Rankaproteesin sisäänajoa
Akryyliallergiaepäily
Johanna Sinisalon Ukkoshuilun alkua lukiessa tuli olo kuin lukisi Mika Waltari kohtaa raamatun -fanfictionia, mutta kyllähän sitä nykypäivään ja nykyaikaiseen kerrontaankin päästiin.