Kirjatrio från Sverige

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt (Mamma, pappa, barn)
Kääntäjä: Maija Ylönen
Minerva-kustannus

Hammarby-sarjan kakkososassa rikoskomisario Conny Sjöberg kollegoineen saa ratkaistavakseen kaksi henkirikosta kun pusikossa itkeneen vauvan murjottu äiti löytyy kuolleena läheisestä hiekoitusmurskalaatikosta ja Suomen-laivalla matkansa päätti murhatuksi tullut teinityttö.
Samaan aikaan jossainpäin Tukholmaa kolmevuotias Hanna itkee yksin kotona kun ”isi on Japanissa työmatkalla ja äiti on muuttanut pois, kun ei tykkää enää hänestä”.

Tapahtumat etenevät usean kertojan sanoin ja silmin, mikä toimii oivallisesti luetussa versiossa, mutta äänikirjassa menee jonkin aikaa tajuta, että näkokulma on vaihtunut. Tarinallisesti/juonellisesti monta kertojaa toimii hyvin, joskin kolmevuotiaan Hannan ajatukset ja toimet ovat ehkä hiukkasen epäuskottavan fiksuja, mutta lillukanvarsia, lillukanvarsia vain tämmöiset ajatukset..

Jännityksen ystäville ehdoton loppukesän herkkupala!

PS: Hammarbysarjan ykkösosa Musta jää herätti minussa näin suurta ihastusta.

Eli Åhman Owetz: Kesä kulkurina (En Sommar på luffen)
Kääntäjä: Sofia Olsson
Lukija: Sanni Haahdenmaa
World Audio Publishing

Kesä kulkurina on sydäntä lämmittävän nostalginen pläjäys, vaikka nykypäivään sijoittuukin. Päähenkilö Anna-Lisan luettua kirpparilta löytämänsä kirjan Bolle-nimisen kulkurin elämästä tien päällä hän alkaa itsekin kaivata reissun päälle. Hän pakkaa mukaansa ”Kulkijan pilvilinnat”-kirjan mukaiset matkatavarat perinteiseen ”pussukkaan” ja lähtee reissun päälle.
Moderni kulkurineito suunnittelee tienaavansa matkan aikana rahaa kiertämällä kirppareita ja myymällä voitolla mahdollisia löytöjään netissä. Ruoan ja majoituksen hän ajatteli saavansa tekemällä askareita matkan varren taloissa.
Anna-Lisan kulkurointi pitkin poikin Ruotsin maaseutua on mukavaa luettavaa, matkan varrelle mahtuu hyviä ja huonoja kokemuksia, vähän lempeä ja ripaus kaipausta ja runsaasti fiftarihenkistä retroilua. Kaikki on jotenkin niin  hurmaavan moderdin vanhanaikaista. Koin kirjan maailman myös hellyttävän ruotsalaiseksi  ja viehätyin siitä suunnattomasti. 😀

Eli Åhman Owetz: Anna-Lisan antiikki (Anna-Lisas antik)
Kääntäjä: Sofia Olsson
Lukija: Sanni Haahdenmaa
World Audio Publishing

Kesän kulkuroinut Anna-Lisa päättää muuttaa elämäänsä, irtisanoutuu toimistotyöstään Tukholmasta ja myy asuntonsa. Rahat hän pistää kulkurireissullaan löytämäänsä vanhaan kauppaan pienessä Roslagenin kylässä ja toteuttaa unelmansa antiikkikaupasta. Kiinteistö onkin fiftarifani Anna-Lisalle unelmakoti, koska se on säilynyt alkuperäisessä 50-luvun mallissaan ja näin ollen luo täydelliset puitteen retrokaupalle.
Kylän ihmiset tulevat tutuiksi ja tokihan kylästä löytyy myös vatsanpohjaa hytkäyttävä vihreäsilmäinen automekaanikko Johnny. Anna-Lisa kirjat ovat iloisia, raikkaita, reippaita…hyvänmielen lukemista parhaimmillaan.

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Kauhua kesäiltoihin

Vietettiin kauhuleffaviikonloppu Turjakkeen kanssa. Kun olin päivän riehunut pihamaalla milloin orapihlaja-aidan, milloin muiden puskien kimpussa niin moottorisahan, oksaleikkurin kuin oksasaksienkin kanssa oli rentouttavaa saunan jälkeen kellahtaa sohvalle, syödä hyvin ja hörpätä punaviiniä päälle samalla kun katseli kauhuleffoja. Viikonlopun leffat olivat kaikki kauhu-sellaisia ja tämän vuosituhannen horroreiksi yllättävän viihdyttäviä ne olivatkin.

Rakastan kauhuelokuvia koko määritelmän kattaman laajan genren alalajeja laidasta laitaan. Minulle käy goottilainen, okkultistinen, psykologinen kauhu, hirviöleffat, släsherit, splatterit, gore…Olen katsonut satoja ja satoja kauhuleffoja teinivuosieni jälkeen ja ilahdun aina kun löydän jonkun uuden ja kiinnostavan yksilön.

Muistan kun yo-keväänä katsottiin putkeen kaikki läheisen videovuokraamon kauhuleffat – lopulta saimme niitä lainata päivävuokralla, johon sisältyi niin monta leffaa kuin ehdimme katsoa. Vuoronperään kävimme vaihtamassa katsotun kuvan uuteen ja eikun tuijottamaan!
Ihan niin maanista leffaputkea ei ole sen jälkeen tullut vedettyä, mutta pienimuotoisia useamminkin. Meillä on ollut teemaviikonloppuja Halloween-leffoista, Jason-leffoista, Elm-street-sarjasta, Stephen Kingeistä ja monesta monesta muusta.

Tänä viikonloppuna katsoimme Netflixin tarjonnasta leffat
A Classic Horror Story /Se tavallinen kauhutarina (Ohjaus Roberto De Feo ja Paolo Strippoli)
Fear Street Part One: 1994 (Ohjaus:Leigh Janiak )
Fear Street Part Two: 1978 (Ohjaus:Leigh Janiak )
Fear Street Part Three: 1666 (Ohjaus:Leigh Janiak )

A Classic Horror Story /Se tavallinen kauhutarina on nimensä mukaisesti klassinen kauhuleffa: ryhmä toisilleen tuntemattomia ihmisiä lähtee kimppakyydillä kohti päämäärää ja matkalla tapahtuu onnettomuus, minkä seurauksena porukka joutuu keskelle metsää, missä on hylätyn oloinen mökki. Kun sitten mökin rakentanut lahko alkaa uhrata kimppakyytiläisiä joutuvat he taistelemaan hengestään keskellä rujoja uhrimenoja. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää ja leffassa onkin piristävä juonenkäänne, joka ilahdutti paatunuttakin kauhufania 😀
Italialaisuudestaan huolimatta elokuva hyödyntää kaikkia (made in USA) genren kliseitä ilahduttavasti, mutta silti modernilla otteella.
Leffa on peräti +16 suosituksella varustettu ja  siinä  on rujoakin väkivaltaa – kaivetaan silmiä päästä ,naulataan käsiä tuoliin ja murskataan jalkoja lekalla, joten ei sovi herkimmille katsojille. Muille genren ystäville pimeneviin iltoihin viihdykkeeksi kyllä.

Fear Street- leffat perustuvat R. L. Stinen (kirjoittanut myös mm. Goosebumbs-kirjasarjan)  samannimiseen kirjasarjaan. Leffan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Shadytowniin, joka on Yhdysvaltojen ylivoimainen ”murhapääkaupunki” ja naapurikaupunkiin Sunnyvaleen, joka on kaikkea muuta, pelkkää rauhaa, rakkautta ja menestystä.
*Ykkösosa 1994 on mahtava ylistys ja nostalgiatrippi 90-luvun kauhuleffojen maailmaan ja elokuvasta saakin kauhuveteraani bongattua heittoja yhteen sun toiseen legendaariseen filminpätkään, mutta neitseelliselle katsojalle ei kokemus ole sen huonompi, takuuviihdyttävää menoa ihan kaikille!
Shadytownin kauppakeskuksessa työskentelevä teini murhaa yhtäkkiä ystävänsä ja joukon muita työntekijöitä päätyäkseen itse poliisin surmaamaksi ja nuhteettoman nuorukaisen sekoaminen ihmetyttää kaupunkilaisia. Useat uskovat, että sekoamisen takana on ikivanha kirous, jonka noitana hirtetty Sarah Fier on langettanut kaupungin ylle muinoin vuonna 1666. Murhapurskauksia on sen jälkeen tapahtunut useita.
Teinit löytävät tiedon vuoden 1978 kesäleirin verilöylystä selvinneestä C.Bermanista ja yrittävät siinä onnistumatta tätä tavoittaa. Kuolleistanoussut murhaaja pistää porukkaa taas lihoiksi ja teinit taistelevat parhaansa mukaan vastaan. Yksi heistä päätyy noidan riivaamaksi.
Viihdyttävää!!

*Kakkonen, 1978 vie nostalgian vielä kauemmaksi menneisyyteen ja toiseen supersuosittuun kauhuelokuvamaisemaan: kesäleirille!
Vuonna 1994 Shadytownissa noidan hautarauhaa häirinneet teinit, yksi heistä noidan riivamaksi joutunut neito,  matkustavat vuonna 1978 ”verilöylystä” hengissä selvinneen C.Bermanin luo pyytääkseen tältä apua ja neuvoja kuinka päihittää Sarah Fierin kirjous.
Alun vastustelun jälkeen Berman kertoo mitä tapahtui vuoden 1978 kesäleirillä ja historian tapahtumat alkavat selkiytyä kaikille osallisille, jotka päättävät lopettaa kirouksen palauttamalla löytämälleen Sarah Fierin ruumiille  siltä useampi vuosisata sitten irtileikkautuneen käden .
Käden ja kalmon yhdistämishetkellä luille tippuu verta Deenan, yhden teinin nenästä ja tämä näkee näyn missä hän elää vuodessa 1666 ja on oletettu noita Sarah Fier…

*Kolmonen, 1666 näyttää kirouksen syntytarinan Deenalle Sarah Fierin silmin
Flashbackin jälkeen, tajuttuaan kaiken pahan alkujuureksi Sunnyvilleä hallitsevan Gooden suvun jo ties miten monennessa sukupolvessa teinit päättävät lopettaa kirouksen surmaamalla Gooden suvun edustajan.
l.opullisesti ”nykyhetkessä” erinäiset Shadytownin historiaan liittyvät murhaajat nousevat kuolleista metsästämään uusia uhreja ja mittelöinti teinien ja kuolleista heränneiden tappajien kanssa keskittyy  Shadytownin kauppakeskukseen (rakennettu tuon surullisen kuuluisan kesäleirin paikalle), missä teinit suunnittelevat käyttävänsä muinaisia murhaajia Gooden tappajina.
Hillittömän herkullinen ja ilahduttava pläjäys!

***********

MIKSI ihmiset haluavat katsoa kauhuleffoja? Tässä linkissä Länsiväylä-lehden julkaisema artikkeli Turun Yliopiston Aivotutkimusryhmän selvityksestä asian tiimoilta.

Miksi SINÄ katsot/et katso kauhuleffoja?

 

 

 

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat Suosittelen