Anneli Kanto: Rottien pyhimys

Ehdinkin jo Instan puolella puuskahtaa kuinka upea tämä Rottien pyhimys on, mutta halusin vielä hehkuttaa sitä täällä blogissakin.

Anneli Kanto on kirjoittanut huimaavan kertomuksen Hattulan keskiaikaisen kirkon maalaamisesta ja 1500-luvun elämästä sitä ympäröivässä maailmassa.
Tarinassa on totta ja tarua, legendaa ja lumoa, lukija pääsee tutustumaan kirkkomaalareihin,kirkonmiehiin, ylimyksiin ja kyläläisiin sekä saa  sisäpiirin kurkkauksen Hattulan kirkon maalausten taustoihin.

En muista onko mikään toinen kirja sitten Anneli Kanton Pyövelin, ihastuttanut minua näin paljon jo pelkästään kielen takia.
Kirjan kieli on riemastuttavan vanhahtavaa, rikasta  ja suorastaan lumoavaa kaikkine sävyineen ja tunnelmineen.  Henkilöiden puhe ja  maailman ymmärryskin liikkuu totaalisesti eri universumissa mitä itse elää tässä ja nyt.

En ole uskonnollinen ihminen, mutta maalarimestarin kertomukset avuksi palkatulle Pelliinalle avasivat uskon maailmaa minulle epäuskoisellekin kauniisti ja oivaltaen. Voi jos osaisikin uskoa noin ehdoitta, voisi olla elo helpompaa henkisesti!

Kirjaa lukiessa maalaukset alkoivat kiinnostaa minua yhtä paljon kuin itse tarinakin ja löysin netistä artikkelin ja videon, jossa Kanto itse esittelee Hattulan kirkkoa! Eiväthän tuon ajan maalaukset meillä ole mitään Michelangeloa tai Da Vinciä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan niiden kauneus aukeaa kyllä tällaiselle puusilmällekin.
Ja luulenpa, että ensi kesän automatkakohteeksi alan kuin ohimennen ehdotella Turjakkeelle Hattulan seutuja…

Alkuvuoden upein luku- ja kuuntelukokemus. Kiitos Gummerukselle kirjasta!

 

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Ribsejä Intialaisittain

Rakastan mausteista ruokaa ja varsinkin Intialainen maustemaailma saa sieluni ja kieleni laulamaan.

Kun on aikaa ja  oikein haluan nautiskella ruoanlaitosta, valmistan curryni alusta loppuun itse ja hifistelen makuja. Jauhan ja sotken maustetahnaan itse pippurit, paprikan, kardemumman, chilin,sarviapilan, korianterin, juustokuminan, valkosipulin, inkiväärin, kurkuman ja merisuolan, heitellen sekään vähän sitä sun tätä muutakin mitä sillä hetkellä mieleen juolahtaa.

Niinä päivinä kun laiskottaa ja haluan kulkea oikopolkua, poimin hyllystä valmiin maustetahnan.
Erinäisten testailujen jälkeen suosikeiksemme ovat muodostuneet Patak´s:in maustetahnat.
Näistä tahnoista löytyvät taivaallinen tuoksu ja tulisen täyteläiset maut  nopeaan ja helppoon hyppyyn Intialaisen keittiön nautintoihin!
Nam.

Koska olen sukua Sulo Vilenille (…kun halavalla sain…) nostin kauppareissulla koriini tarjouksessa olevat ribsit ja miettiessäni kotikeittiössä miten ribsit maustaisin päätin kokeilla juurikin yhtä noista Patak´sin maustetahnoista, Madras spice pastea.Hieroin pari teelusikallista tahnaa ribsien pintoihin ja annoin niiden marinoitua yön yli.

Seuraavana päivänä nostin ribsit huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen uuniin tuuppaamista.
Vuorasin uunipellin foliolla, lätkäisin ribsit pellille ja peitin ne toisella foliolla.
Vaikka ribs-paketin ohjeen mukaan nämä herkut olisivat kypsiä parin tunnin jälkeen 140 asteessa tiristyään, niin omaan makuuni se ei ole totta alkuunkaan!
Haluan lihan olevan niin kypsää, että se irtoaa luista kun siihen vähän vilkaisee ja tämä lopputulos ei todellakaan synny kahteen tuntiin.Paistoaika on reippaat neljätuntia 120 asteessa folion kanssa ja sen jälkeen folio pois,  lämpötilanuppi ääriasentoon, grillivastus päälle ja vielä sellaiset 5-7 minuuttia että pinta sää reippaammin väriä.
Grillihetken jälkeen pelti uunista pois,  folio vielä hetkeksi päälle ja kun liha on ”tasaantunut” muutaman hetken, niin nautinto on valmis.
Madras-ribseistä tuli paremman makuisia kuin mistään aikaisemmin maistamistani versioista, ravintolassa tai kotona!
Eikä muuten paljon helpommalla tätä herkkua saa tehtyä: valmis tahna pintaan ja uuniin. That´s it.

Revittiin friseesalaattia lautaselle, että annos edes näyttäsi vähän terveellisemmälle, mutta joskus voi sallia itselleen ei-niin-täydellisen-ruokaympyrä-hetken.
Ja nauttia.

Nam.
Nam.
Nam.

Koti Ruoka ja juoma