Lokakuussa lueskeltua
Lokakuussa luin ristiinrastiinpoikkijapinoon tusinan kirjoja, joista en muista enää mitään. Suurin osa niistä oli unikirjoja, joita pistin pyörimään korvanapeista kun kellahdin sängynpohjalle, mutta muutamaa keskityin ihan ajatuksen kanssa lukemaankin.
Kolme eniten mieleen jäänyttä kirjaa:
Stina Jacksonin esikoinen Hopeatie ja toinen kirja Erämaa ovat erillisia kirjoja, mutta ainakin minusta niissä elettiin samaa todellisuutta. Tapahtumapaikka molemmissa on pohjoinen Ruotsi, köyhä ja tyhjenevä maakunta, pieni kyläyhteisö yksinäisinen, ahneine ja rujoine asukkaineen. Jääräpäisiä ihmisiä, pinttyneitä tapoja, salaisuuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä riittää. Elämässä on paljon rumaa ja vähän kaunista mitä vaalia parhaansa mukaan. Kerronta on kovin visuaalista ,on kuin katselisi leffaa, minkä soundtrackinä soi Nälkämaan laulu ja käsikirjoittaja on Mikko Niskanen fani, joka myös rakastaa Maa on syntinen laulu-elokuvaa.
Hopeatiessä katsellaan maailmaa kahden erillisen päähenkilön silmin. Toinen on Lelle, jonka 17-vuotias tytär katosi bussipysäkiltä kolme vuotta sitten ja siitä saakka Lelle on etsinyt tytärtään Hopeatien (muinainen kauppareitti) varrelta, sivuteiltä ja autiotaloista. Toinen on epävakaan äitinsä pohjoiseen tuppukylään uuden miehensä luo raahaama teini-ikäinen Meje, jonka elämä ei ole ollut sekoilevan äitinsä kyydissä ruusuilla tanssimista.
Erämaa vie lukijan taas pohjois-ruotsalaiseen ”korpeen”, missä pienen kylän sisäiset kyräilyt ja keskinäiset vihanpidot värittävät elämänkulkua harmaaksi. Liv asuu pian aikuisen poikansa kanssa alistavan ja määräilevän isänsä kanssa ja pakenee öisin isänsä vuokralaisen syliin. Sitten isä katoaa ja kun hän löytyy surmattuna, epäilykset suuntautuvat myös Liviin.
Molemmat kirjat ovat trillereitä, jopa psykologisia sellaisia. Vanhanaikaisen hidasta tarinankehitystä ja paljon pähkäiltävää, kun yrittää miettiä kuka lopulta teki mitä ja kenen syy, jos kenenkään.
Kumpikaan ei ole mitään hyvänmielen lukemista, mutta hienoja lukukokemuksia ne ovat, joten suosittelen rohkeasti tarttumaan!
Stina Jackson: Hopeatie
Alkuteos: Silvervägen
Kääntäjä: Jaana Nikula
284 s.
Otava, 2019
Stina Jackson: Erämaa
Alkuteos: Ödesmark
Kääntäjä: Jaana Nikula
Otava, 2020
Aivan totaalisen toista on tämä Jenny Fagerlundin herttainen, sydämellinen ja täydellinen JOULUKIRJA 24 pientä ihmettä Emmasta, joka menetti miehensä kaksi vuotta aikaisemmin jouluaattona.
Ai miten herttainen ja sydämellinen sopii tuohon skenaarioon?
No Emma päättää tehdä joulukuussa joka päivä yhden hyvän työn ja…
Suklaarasia käden ulottuville ja eikun herkuttelemaan.
Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä
Alkuperäisteos: 24 goda gärningar
Kääntäjä Antti Saarilahti
269 sivua
Gummerus, 2020
Pakkaus on yksinkertaisuudessaan kaunis ja sen lisäksi käytännöllisen kokoinen. Boxi sopii vähän ahtaanpaankin keittiöön. Vetolaatikko aukeaa sutjakasti ja sisällä on 24 numeroitua pussia, joiden sisällöistä valmistuu jokaiselle joulun odotuksen päivälle erilainen kahviannos!
Pussien takaa löytyy tekstipätkä kyseisen päivän kahvista sekä määritys jauhatuksen paahtoasteesta, hapokkuudesta, täyteläisyydestä ja alkuperämaasta. Muuten pusseja ei ole turhanpäiten kruusattu tai koristeltu, tässä kalenterissa ei tärkeintä ole korea kuori vaan maistuva sisältö!
Boxissa on mukana myös vihkonen, johon voi vaikka merkitä omat mielipiteensä ja arvostelunsa kunkin päivän kahvihetkestä. Joensuussa on ihana kahvi- ja suklaakauppa Mokkamaa, josta voimme käydä ostamassa isompia annoksia kotiin, mikäli näistä löytyy uusia suosikkeja.
Annospussin koko on 21g , ja siitähän kiehauttaa tarkkojen taiteen sääntöjen mukaisesti kolme kuppia jaloa juomaa. Niinpä toiveissa on sekin, että itsekin pääsisin osingolle ja nauttimaan tästä Isänpäivälahjasta pikkukupposen muodossa joulua odotellessa.