Terse, lue kirja!

Paula Norosen Tarja Kulho Räkkärimarketin kassa on täydellistä kuunneltavaa (Norosen itse lukema) tai luettavaa kun Korona-uutiset ahdistaa tai muuten vain kaipaat piristystä päivään. Uusi suunta työelämään -kurssi tekisi varmana hyvää itse kullekin ja Tarja Kulhon osallistumista on riemastuttavaa seurata hänen muun arkielämänsä ohessa.
Terse vaan, lue kirja!

Paula Noronen: Tarja Kulho Räkkärimarketin kassa
2020
Äänikirja 3h59min, BookBeat
Kustannus: TammiAnneli Kanto on kirjoittanut viihdyttävän romaanin Ihan pähkinöinä viisikymppisestä uranaisesta, joka joutuu palaamaan synnyinseudulleen maalle huolehtimaan menehtyneen sisarensa tyttärestä ja äidistään. Ja jokainenhan tietää mitä siitä seuraa – cityladyn henkiset ja fyysiset angstit tuottavat hupaisiakin hetkiä vaikka kerronta ei sinällään ihan iske minulle. Ihan pähkinöinä toimi minulla hyvin unikirjana, tuuppasin kuulokkeet korviin yöllä herätessäni ja tarina vei möröt kaapinovien taa rauhoittaen pääni niin että sain taas unta.

Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä
Äänikirja 5h 30min, BookBeat
Otava e-kirja

Alkuvuoden ehkä mielenkiintoisimman lukukokemuksen tarjoili Jenni Multisillan Yksi teistä kuolee. Dekkariksi mainittu esikoinen tarjoili Lapin mystiikkaa, Fittnessiä, avasi näkymää anorektikon aivoituksiin ja kuvasi varsin oivaltavasti sitä voimaa mikä on ystävillä (vihollisilla) nuoren naisen elämänkulkuun. Olin monta kertaa jättämäisilläni kirjan kesken, mutta jotenkin se vain veti puoleensa ja loppuunhan se piti lukeman. Huumoria tästä kirjasta on turha etsiä. Suosittelen silti!

Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee
300 sivua
LIKE
Jos Multisillan kirja oli alkuvuoden mielenkiintoisin, niin Kassandra Montagin Tulvan jälkeen vei sydämeni, tunkeutui uniini ja jätti jälkeensä ruhjotun olon. Veden peittämässä maailmassa Myra lähtee etsimään 7-vuotiaan tyttärensa Pearlin kanssa esikoistytärtään Row´ta koska ei saa sydämeltään rauhaa. Tarina vangitsi minut ääreensä ja oli rumuudestaan huolimatta  runollisen kaunis ja koskettava. Tämä on kirja, jonka tiedän lukevani vielä uudestaan ja uudestaan.

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen (After the Flood)
Suomentaja: Hanna Arvonen
HarperCollinsPidin todella paljon Sofia Lundbergin Punaisesta osoitekirjasta ja Toinen puoli sydäntäkin oli helppo lukea, joten valitsin rentoutumishetkeeni uutuuden  Tapaa minut tammen alla aika varmana siitä, että viihdyttävää tekstiä on tulossa.
Ja olihan kirja viihdyttävä, mutta henkilökohtaisesti ajattelen kyllä että Lundberg ei tässä kirjassa aivan ole yltänyt parhaimmilleen. Tarinan tunnelma on rumasti sanottuna jopa laskelmoidun suloinen, romanttinen ja välittävä. Nopealukuinen viihdekirja, jonka kanssa ei tarvitse rasittaa aivojaan.

Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla (Och eken står där än)
Suomentaja: Terhi Vartia
366 sivua
Otava

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Etätyöstä työttömyyteen?

Etätöiden käytännön järjestelyt sutviintuivat omalla kohdallani varsin kivuttomasti ja paria poikkeusta lukuunottamatta tarvittavat asiat saa hoidettua oivallisesti kotoakin käsin, kun vain on toimiva nettiyhteys, kaksi näyttöä ja tulostin/scanneri.

Jo niinkin lyhyessä ajassa kuin kolme päivää olen myös huomannut, että työthän tulevat jopa tehtyä nopeammin ja napakammin, kun ei ole töitä pätkiviä IRL asiakkaita tai puutaheinää-juttutuokioita työkavereiden kanssa. Toki Teamsinkin kautta työtoverit ovat nopeasti saavutettava tukiverkko, mutta ei siinä viitsi alkaa viikonlopun tai edellisen illan tekemisiä tai Iltasanomien juoruja puimaan, niin kuin samassa huoneessa työskennellessä tulee tehtyä.
Eli työn tuottavuus/tehokkuus nousee selkeästi kun sitä tekee omissa oloissaan – poikkeuksena toki se, jos jaloissa pyörii lauma turhautuneita taaperoita, esikouluikäisiä tai muita koulukkaita, joiden valvontaan on pakko panostaa siinä töiden ohessa/sijasta! Omaa työskentelyäni häiritsee vain Turjake, joka 20 vuoden etätyökokemuksen rutiinilla käy esittämässä minulle aamutansseja, taukotansseja ja houkuttelee kahville tai lounaalle. Hän ei kuitenkaan ole niin vaativa kuin edellä mainitut koti-ikäiset kupeiden hedelmät…

Töitä tehdessä ja illan pimetessä mieleen on noussut kuitenkin se, että poikkeusaika aiheuttaa suuria taloudellisia rasitteita työnantajille moneen suuntan, niin varmaankin talousjohdon ihmisten pääkopissa raksuttaa ylikierroksilla laskin, jonka summana varsin todennäköisesti monessa yrityksessä viimeistään syksyllä pöydälle nousevat YT-neuvottelut ja väen karsiminen.

Olen melkoisen varma, että tätä määräaikaisuutta aloittaessa uumoiltu sopimukseni jatkuminen elokuussa  ns. ”kaatuu Koronaan” – hieman jo pyörittelin päässäni ajatuksia, että sopimukseni purettaisiin jo koeajallakin, mutta tietääkseni olen kuitenkin tehtäväni hoitanut sen verran hyvin, ettei lakiperusteista syytä siihen löydy!

En kuitenkaan aio mokomaa asiaa alkaa murehtimaan, aivan tarpeeksi on huolen aihetta elmässä ja maailmassa muutenkin. Näissä määräaikaisuuksissa jää vain aina harmittamaan se, että juuri kun alkaisi osata ja tuntea työsarkansa, onkin aika lopettaa ja ”lähteä taas etsimään uusia haasteita”!

Ulkona paistaa aurinko, ainakin vielä saan lähteä ulos siitä nauttimaan ja viikonlopun ilona oleva Mörkö-kissa saa luvan lähteä seuraksi opettelemaan valjaissa kulkemista.

Kissat on ihania.

 

 

Työ ja raha Työ Ajattelin tänään