Painonhallintaa

Nyt tulee ruma sana: PERKELE!

Meillä on tämä kilokisa Turjakkeen kanssa ollut nyt helmikuun alusta ja olen kiltisti siistinyt ruokavaliostani kaikki epäterveeliset höttöeväät (ei koske punaviiniä), kirjannut syömiset ylös Sulamoon ja vähän normaalia enemmän liikuttanutkin ruhoani päivien mittaan.

Ensimmäisen kuukauden aikana keskimääräinen energiamäärä, mitä päivässä sisääni imutin pyöri 1500  ja 1600 kalorin välillä, kaikki makrot olivat kohdillaan ja energiavajetta päivittäin se n. 500 kaloria. Mikä oli tulos? No lihoin kilon!

Tästä ärsyyntyneenä pudotin maaliskuun alusta hiilarit alle 50g päivässä, kalorimäärät pysyivät samoina 1500-1600 kaloria päivässä. Olo on energinen, mutta suolisto ei oikein tykkää, pientä vääntöä ja vinguntaa ilmennyt enenevässä määrin. Ekalla viikolla paino putosi ”huimaavat” 300g ja tänään, toisen viikon jälkeen PAINO ON NOUSSUT 500g.

V**tu, S***ana, P**kele ja kaikki muuta sukulaiskielienkin vahvakonsonanttiset kirosanat!

Netti on pullollaan viisautta siitä kuinka yli viisikymppisen laihtuminen on vaikeampaa, mutta tietenkään ei mahdotonta, jos vain noudattaa juurikin artikkelin kirjoittaneen gurun oppeja.

Olen elämäni aikana todellakin testannut jos jonkinmoisia ihmekuureja ja hihhulointeja – olen syönyt soppaa, greippejä, kananmunia, kituuttanut 800 kalorin päiväenergialla, välttänyt hiilareita, välttänyt rasvoja, välttänyt sokereita ja kaikkien näiden yhdistelmiä myöskin.
Ainoa millä pysyvästi (no pariksikymmeneksi vuodeksi, aika pysyvästi?) onnistuin kurvini kurissa pitämään oli Painonvartijoiden avulla opeteltu tasapainoinen sekasyönti ja kulutuksen ja syömisen tasapaino.

Mutta kun ei tunnu toimivan nyt tuokaan malli – ainakaan niin nopealla vaikutuksella kuin toivoisin –  hiki nousee otsalle kun laskeskelen viikkoja toukokuun loppuun, 8 kiloa pitäisi pudottaa ja vaaka vain irvistelee plussanumeroita…

Olin hieman laskeskellut tuon VHH:n varaan, mutta näköjään se ei nyt pelitäkään vanhaan malliin, joten pitänee palata sekasyöjäksi ja kiltisti laskea kaloreita, käydä lenkillä ja toivoa parasta.
Silti veetuttaa aika lailla.

Stressaan laihtumattomuutta ja stressihän tunnetusti lihottaa?

HAHAHAHAHAHA

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys Ajattelin tänään

Miten tässä näin kävi?

Tässä sitä nyt istutaan ja ollaan etätöissä.

Kotona takkahuoneeseen viritetyssä ”toimistossa”,  on kaikki mitä tarvitsee:

toinen näyttö
tietokone
bt-kuulokkeet

printteri/skanneri
työpuhelin
ikiomat leimasimet
kirjekuoria siltä varalta, että joku haluaa ihan paperisen opiskelutodistuksen/otteen.

Ikkunasta (näköjään kovin likaisesta sellaisesta) näkyy luminen takapiha ja selkää lämmittää takkatuli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsin leppoisat olot siis. Työt jatkuu kuin ennenkin, erona vain se, että opiskelijoiden kanssa kommunikoidaan sähköisesti.

Mutta onhan tämä aivan uskomatonta.

Olo on kuitenkin hiukkasen epätodellinen. Miten tässä näin kävi?

Uutisissa ei ole muuta kuin koronaa, sairastuneiden lukuja, tehohoidossa olevien lukuja, kuolleiden lukuja.

Optimismistani huolimatta ajatuksiin tipahtelee mustia tahroja:

Entä jos sairastun? Biologinen lääkitys tekee minustakin riskiryhmäläisen?
Entä jos joku rakkaani sairastuu?
Entä jos 80-vuotiaat vanhempani sairastuvat tai anopintekele?

Kohtalo nauraa paskaista naurua kun tallaa raskailla saappaillaan murusiksi auvoiset ajatukseni vuoden 2020 kääntymisestä viimeinkin Hyväksi Vuodeksi!

Otan kupillisen teetä, tuijotan auringon kirkastamaa hankea takapihalla, hengähdän syvään.

This too will pass. This too.

Puheenaiheet Terveys Työ Ajattelin tänään