Kolme naiskirjailijaa
Emmi-Liia Sjöholmin kirjasta Paperilla toinen on kohkattu foorumilla jos toisella ja raikas esikoinen se onkin. Henkilökohtainen, surullisen kaunis ja rehellinen kertomus yhden tytön kasvusta naiseksi ja äidiksi. Lukiessa kirjaa muistot oman kasvun vuosilta välähtelivät takaraivossa tuoden välillä haikean hymynkin huulille.
Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen
2020
188 sivua
Kosmos
Olen jotenkin ehdollistunut siihen että ruotsalaiset jännärit ja dekkarit ovat mukaansatempaavia ja viihdyttäviä joten nautiskellen aloitin lukemaan Susan Casserfeltin Höga kusten-sarjan ykkösosaa Papin pikku tyttö.
Odotukset eivät tällä kertaa täyttyneet vaikka tarina sinällään rullasikin suht´hyvin ja päähenkilöissä oli mukavasti karismaa – joku kirjan käännöksessä häiritsi lukemistani tosi paljon, se ei ollut luontevaa, suomalaista rytmiltään. Olisi ehkä pitänyt lukea tämä teos alkuperäiskielellä, niin ei olisi mennyt hyvä tarina hukkaan pilkkuja viilatessa.
Susan Casserfelt: Papin pikku tyttö (Prästens lilla flicka)
Kääntäjä Pasi Punnonen
2020
250 sivua
World Audio Publishing
Casserfeltin kirjan käännökseen ärsyyntyneenä otinkin seuraavaksi eteeni Helene Turstenin Äldre dam med onda avsikter äänikirjan ja ai että nautinkin siitä!
Kirjan lukijan Marie Richardsonin solisevaa ruotsinkieltä kuunnellessa sielu lepäsi ja 88-vuotiaan Maudin ratkaisukeskeinen elämänvoima vangitsi kirjan viidessä tarinassa kuulijansa, eli minut pauloihinsa totaalisesti.
Hervoton mummeli tämä Maud – ei kannata joutua hänen mustalle listalleen 🙂
Helene Tursten: Äldre dam med onda avsikter
2020
3h 20 min tai 93 sivua
Bokförlaget Nona
Greipinmakuiseksi kuvailtu suusuihke lupaa imeyttää elimistööni pitkän liudan lisäravinteita vain neljällä suihkauksella per päivä. Itse en greipin makua suihkeesta erottanut, mutta ei aromi vastenmielinenkään ole, joten nyt tämä pieni vitamiinipakkaus on sujahtanut käsilaukkuuni ja ilahdutan itseäni tötsäyttelemällä suuhuni sumupilven silloin tällöin muistaessani.
Kun minä hyristelin tyytyväisyyttäni hauskan vitamiinisuihkeen löytämisestä Turjake oli käynyt lääkärissä, joka totesi hänen potevan angiinaa sekä ”märkäruven tyylistä” ihottumaa käsissä – antibioottikuurihan siitä seurasi ja niinpä astelimme apteekkiin.
Mikko Alatalo lauloi muinoin panen suihketta kainaloon, se on hyvin joviaali ilmiö,ou, mutta minäpä panen suihketta tai nyt siis suihkeita kurkkuuni!
Turjakehan pääsi heti koekaniiniksi tämän kanssa, kun kerta angiinaa sairasti ja kurkku kovasti oli kipeä ja arka.