Pinaatti-feta-ricottajuustotäytteiset kotilopastat
Joku aika sitten näin Lidlissä käydessäni hyllyssä Lumacon-pastoja ja riemastuin! Siitä on pitkä aika kun olen saanut käsiini näitä ISOJA pastakotiloita ja hetihän minun piti ostaa yksi pussillinen odottamaan Itsenäisyyspäivän koomailua linnanjuhlien äärellä.
Tokihan sitä pitää katsojallakin olla sormiherkkupaloja tarjolla kun valtakunnan valittuja tarkastelee (arvostelee).
Niinpä keitin pastakotilot semikypsiksi suolavedessä, mihin olin lorauttanut pikkuisen oliiviöljyä estämään pastojen tahmaantumista toisiinsa. Huuhtelin kypsennetyt pastat kylmällä vedellä ja jätin valumaan pastavälikköön.
Täytettä varten freesasin pilpotun sipulin, ison valkosipulinkynnen, heitin sekaan pussillisen pakastettua pinaattia ja vähän murennettua fetajuustoa ja annoin niiden hautua hetken, sekaan suolaa, yrttejä sekä rouhaisu mustapippuria. Purkillinen ricottajuustoa päälle ja mörsselin kiehauttamisen jälkeen asetin sen jäähtymään hetkeksi.
Hanskoitettuun käteen kotilo ja lusikalla täytettä kuoreen. Pastaa olikin niin runsaasti, että pinaatti-ricottatäyte loppui kesken vaikka laitoinkin sitä varsin rauhallisella kädellä. Niinpä pikapikaa sotkin purkillisesta tonnikalaa, kuivatusta ruohosipulista ja ricottajuustosta toisen täytteen, millä sain loput pastoista täytettyä.
Ennen tarjoilua ripottelin päälle juustoraastetta ja gratinoin kotilot parisataa-asteisessa uunissa.
Mitä parhainta sormiruokaa mihin tahansa pippaloihin. Jos näihin olisi tehnyt vaikka tomaattikastikkeen pelkän juustokuorrutuksen sijaan, niin tarjolla olisi ollut mitä herkullisin, vähän perinteisempi ”päivällinen”, mutta tämmöisinä sormiruokaherkkupaloina toimivat hienosti telkkarin ääressä.
Suvi Vaarlan Westend vie lukijan päähenkilönsä Elinan kokemuksien kautta läpi 80-luvun lapsuuden ja 90-luvun nuoruusvuosien 2000-luvun alkuvuosiin.
Voi Sirkka!
Nautin McEwanin tyylistä kirjoittaa ja Kaltaiseni koneet ei tuota pettymystä sekään.