Hyviä hetkiä
Vaikka välillä tuntuukin, että elämä on paskaa ja pohtii, että eikö tämä loskan niskaan kaatuminen ikinä lopu, niin onhan niitä hyviäkin hetkiä. Vaikka ne huiput eivät nykyisellään kilahdakaan taivaisiin asti, kun nuppi on sitä mieltä että äärimäisiä tunteita ei nyt kestä käsitellä kummassakaan suunnassa niin kyllä, kyllä on päiviä ja hetkiä, kun sydän täyttyy hyvästä mielestä ja ilosta.
Ajattelinkin tässä muutaman hyvän hetken kirjata tänne blogiin, itsellenikin muistutukseksi.
Mörkö
Tämä ihana karvapallero saapui uuteen kotiinsa, tyttäreni luo täytettyään 12 viikkoa marrakuussa ja viime viikonloppuna se tuli ensimmäistä kertaa tänne meidän luoksemme. Silkinsileä, salamannopea ja äärimmäisen utelias kissanpoika toimii kyllä sellaisena stressinpoistajana ja sydämensykerryttäjänä, ettei paremmasta väliä!
Lumi ja jouluvalaistus
…kun maas on hanki…
Vaihdoin kesällä tuon julkisivuaidan ledivaloketjun lämminsävyiseen ja lopputulos on kyllä parhautta. Viime vuoden räikeän kylmäsävyinen ledivalinta häiritsi silmää jotenkin ja ymmärrän nyt miksi – kun katonrajan, kuistin ja aidan ledit ovat kaikki lämminsävyisiä, on tunnelma paljon rauhaisampi ja silmäni kokevat näyn ah niin moninkertaisen miellyttävämmäksi näin!
Työkaverit
Pestini palveluneuvojana vetelee viimeisiään ja parasta ajassa ovat olleet ihanat työkaverit, joiden kanssa on ollut hienoa tehdä kiireisiäkin päiviä ja setviä mitä ihmeellisimpiä solmuja ja ongelmia.
Tein jokaiselle kolmesta työkaveristani kiitokseksi yhteisestä taipaleesta karkkikuusen Vihreä kuula-konvehdeista, ihan vain siksi kun niiden kääre on jouluisen/kuusimaisen vihreä.
Kesämökki
Keväällä nimiini siirtynyt kesämökkimme on toki aiheuttanut myös harmaita hiuksia ja hampaiden kiristelyä, mutta myös seesteisiä hetkiä olen siellä viettänyt. Hikisistä puhumattakaan.
Toukokuisen myrskyn kaatamat koivut ovat kuitenkin hyvää vauhtia muuttumassa tulevan kesän saunan lämmöiksi, takkatuliksi ja PorinMatin hehkuvaksi kyljeksi.
Yksin, muttei yksinäisenä vietetyt illat
Hyvä ruoka, parempi mieli, eikös se niin mene.
Konsertit ja teatteri
Olen käynyt nautiskelemassa monta teatteriesitystä ja konserttia, viimeisimpänä tämän viikon tiistaina Joensuun kirkossa istuimme kuuntelemassa ”Elviksen” joululauluja, gospelia ja tulihan siellä muutama klassikko rocknroll-kappalekin.
Oli sitten kyse teatterista tai musiikista, molemmat vievät murheiden ja arjen yläpuolelle, toiset pidemmäksi aikaa ja toiset lyhyemmäksi aikaa, mutta aina edes hetkeksi. Ainakin minut.
Mitkä asiat ja hetket nousevat sinun mieleesi ensimmäisenä kun mietit Hyviä hetkiä juuri nyt?
Turjake lähti viime keskiviikkona mökille klapisavottaan ja minä kiipesin vintiltä koristelaatikoita muutaman alakertaan ja aloitin olohuoneesta. En löytänyt mieluisa verhoja ikkunoihin, vaan päädyin bling-blingin maksimoimiseen – ostin kesällä Tokmanin poistolavasta noita paksuja tingeltangeleita monta kymmentä, kappalehinta oli huimaavat 20 centtiä ja sitä myöten valikoitui tämän joulun väreiksi kulta ja punainen. Vähänhän tuo on sekavan näköinen, mutta kuvastaa kodin asukkaita oivallisesti, niin eipä haittaa!
Keittiön suhteen olinkin hillitympi: vain muutama kultatähtönen ikkunaan ja punainen jouluverho…kullanvärinen kerniliina saa suojata pöytää aattoon asti (possuja koko perhe) ja sitten vaihdan sen kankaiseen kun teen päivälliskattauksen (ja pistän liinan sitten suoraan pyykkiin, koska se on aivan satavarmasti kauheassa sotkussa ruokailun jälkeen).
Yleensä eteisen katossa roikkuu suurensuuri hörhelöinen joulukoriste, mutta sen jälkeen kun poika aloitti kasvuspurttinsa, on koristeen koko pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä (omituinen sananlasku on tämä). Loppujen lopuksi nuorimies venähti sinne 190 senttiin ja tänä päivänä koriste ei koollaan häikäise. Olikohan viime vuonna kun tällaisia väsäsin ystäville joulukortiksi?
Kirpparilöytö on tämä kynttiläpukki, joita on kaksi kappaletta. En tiedä mitä lie ainetta nämä ovat, eivät ainakaan steariinia, koska eivät paina käytännössä yhtään mitään?
Sohvatyynyt saivat uudet, jouluisemmat tyynyliinat. Tyynyjä on vino pino ja tyynyliinoja pitäisi tulla vielä lisääkin kunhan posti on saanut ruuhkansa lajiteltua. Toivottavasti loput ehtivät perille ennen aattoa, muuten joudun survomaan arkisemmat tyynyt vaikka sohvien alle!
Tämä kaksikko tarkkailee elämänkulkua olohuoneessa, veljekset kuin ilvekset, eikö? 
Kun pienempien piiperrysten ensimmäinen aalto oli asettunut paikoilleen kiipesin uudelleen vintille, keplottelin alas (ihan yksinäni!) tämän järkyttävän painavan vanhan maton (2,5m x 5m) ja levitin sen olohuoneen lattialle.
Paljonhan kodista vielä puuttuu koristeita, mutta ne saavat asettua paikoilleen vähän kerrallaan, ilman hoppua ja kiirettä.