Everyone gets lighter

Helsingin Taidehallissa esillä oleva Ugo Rondinonen Everyone gets lighter-näyttely sai ensireaktiona tulleen naurunpyrskähdyksen jälkeen kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä: vocabulary of solitude -installaatio (yksinäisyyden sanasto, 2014) koostuu luonnollisenkokoisista klovneista, jotka täyttävät taidehallin huoneet eri asennoissaan.

Astuttuani ensimmäiseen huoneeseen olin näkevinäni yhden makailevan klovnin jalan liikahtavan.Kun eräs lapsi änkesi tämän klovnin viereen, tuli ”salivalvoja” hätistämään hänet kauemmaksi klovnista. Ei saa koskea!
Olisiko lapsi koskettanutkin lämmintä ihmistä?

Tämä mustavalkoinen klovni toi mieleeni James Bond-leffojen Oddjobin, jonka knallissa oli teräsreuna millä katkoa vastustajien kauloja, julman ja pelottavan näköinen hemmo tämäkin knallipää. Koko ajan huoneissa kulkiessani odotin, että joku hahmoista hyppää ylös ja aiheuttaa minulle sydänkohtauksen! Tämäkin tässä niin kuin ei mitään huomaisi…hetken harkitsin, että nipistän sitä, mutta salivalvoja tuijotti minua niin tuikean näköisenä, että varmaankin luki ajatukseni, joten jätin väliin. Pinkki-keltainen ikkunateos the Hollow ei avaudu mihinkään, mutta voisin vannoa, että tuo klovi on juuri äsken ryöminyt siitä tuohon seinän viereen lepäilemään!Kaikilla klovneilla on hanskat käsissään ja mitäpä olette mieltä näiden vähän liian tiukkien käsineiden paljastamista suonista/jänteistä?
Ai että hyperrealistisia veistoksia?

Tämänkin hengitti ihan varmasti!!
   Sydämentykytyksistä huolimatta näyttely oli aivan huippu. Ikkunateokset, sateenkaaret ja korkeaan ikkunaan värikalvoilla aikaansaatu ”Love invents us”-teos saa hymyilemään, hiljentymään ja pohdiskelemaan. Iloitsin teosten värirunsaudesta ja kirkkaista väreistä, joita ei usein taiteessakaan nykyään nää.  Klovnien tunnetilojen pähkäily sai aivosolut rumbaamaan, kun yritin tulkita näyttelyn esitteessä mainittuja toimintoja:
”Installaatio on kuin muotokuva yhden ihmisen päivästä 45 arkisen toiminnon kautta: olla. hengittää. nukkua. nähdä unta. herätä. nousta. istua. kuulla. katsoa. ajatella. seistä. kävellä. pissata. käydä suihkussa. pukeutua. juoda. piereskellä. kakata. lukea. nauraa. tehdä ruokaa. haistaa. maistaa. syödä. siivota. kirjoittaa. uneksia. muistaa. itkeä. torkkua. koskea. tuntea. huokailla. nauttia. leijua. rakastaa. unelmoida. toivoa. laulaa. tanssia. kaatua. kiroilla. haukotella. riisuutua. maata.”

Mene ihmeessä jos et ole jo käynyt! We all float down here…

Ugo Rodinone ”Everyone gets lighter”-näyttely 17.8.-17.11.2019, Helsingin taidehalli

Kulttuuri Museot ja näyttelyt Suosittelen

Junassa, matkalla Helsinkiin

Kiskot vievät etelään, niinhän se vanha laulukin sanoo ja kun istun tässä työskentelyhytissä alkaa se rallatus soida päässäni hallitsemattomasti.
Minä istun junan kyydissä ihan vain oman itseni kanssa, ilman velvollisuuksia ja vaatimuksia ja matkustan Helsinkiin, missä saan viettää viikonlopun ystävättäreni kanssa kahdestaan. Se mitä teemme on edelleen epäselvää, mutta ainakin puhumme paljon, sen tiedän.

Se on hullua miten paljon meillä riittää puhumista kaikkien näiden ystävyysvuosien jälkeen, hiljaisia hetkiä ei useinkaan synny, ellemme ihan asiaksemme sellaiseen asetu.
Olemme tunteneet kuusivuotiaista, eli tänä vuonna tulee täyteen VIISIKYMMENTÄVUOTTA siitä kun ensi kerran tapasimme.
Ei meistä parhaita ystäviä heti tullut – meni seitsemän vuotta ja seitsemän luokkaa peruskoulua, ennenkuin natsauduimme yhteen lähes erottamattomiksi parivaljakoksi, mutta todellakin olemme tunteneet puoli vuosisataa.

Ja aina me olemme puhuneet. Olemme keskustelleet kasvokkain ja puhuneet puhelimessa, kirjoittaneet paperikirjeitä ja sähköpostia, lähetelleet lappusia, tekstailleet, mesettäneet, whatsupanneet…
Välillä toinen dominoi keskustelua ja välillä toinen, usein puhumme toistemme päälle ja vielä useammin räjähdämme nauruun kesken selityksen ja välistä jatkamme jopa toistemme lauseita lennosta!

Puhuminen on ihanaa kun ei tarvitse miettiä voiko sanoa niin tai noin ja että suuttuuko toinen jos sanon näin pääsee verbaalisuus kukkimaan kuin ”taivainen villiyrttivainio”. Se on Onnea isolla oolla.
Vielä isomman oon paikka on se, kun ei tarvitse selitellä taustoja koska se toinen tietää ne jo. Tietää miksi teen jonkun asian tietyllä tavalla ja tietää miksi en pidä tuosta mutta rakastan tätä.
Puhuminen on ihanaa kun voi antaa tulla kaiken mikä mieltä painaa, sanoa rumastikin jos siltä tuntuu.

Ja se toinen siinä ei suutu eikä loukkaannu eikä lähde pois. On siinä vain ja nostaa jos tarvitsen nostajaa tai pitää maanpinnalla, jos olen tyystin lentämässä tuulen mukaan.
Ja minä teen hänelle samoin.

Olen matkalla Helsinkiin, missä minua odottaa maailman paras ystävä. En malta odottaa.

Puheenaiheet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat