Muutama aika takaperin istuttiin Turjakkeen kanssa Joensuun matkustajasatamassa ja nautittiin Tuhmien Tätien (ja Böbökän!!) keikasta Tuulakissa. Siinä sivusilmällä huomattiin, että laiturissa oli kiinnitettynä mukavan näköinen paatti, jonka katolla komeili kyltti Saimatar Majoitus-ravintolalaiva. Siltä istumalta kurkkasimme Booking comista varaustilannetta Kansainvälisten suurmarkkinoiden aikaan ja kas, vapaata löytyi kuin löytyikin sille viikonlopulle ja sopivasti vieläpä Turjakkeen nimipäivälle lauantaille! 120 vuotias sirpakka vanharouva on kokenut monenmoista elämänsä aikana. Se syntyi alkujaan Varkauden konepajalla ja sai nimekseen M/S Arvo ja Arvona se kynti vesiä 1899-1952.
Tämän jälkeen on keulassa lukenut monta nimeä :
S/S Pikisaari 6 (1952-1981)
M/S Kuopio (1981-2004)
M/S Juovesi (2004-2008)
ja lopulta M/S Saimatar 2017.

Saimattaressa on 21 majoitushyttiä, saunatilat, aurinkokansi ja ravintola. Yläkerran neljässä hytissä on oma vessa, muuten vessat ja suihkut sijaitsevat käytävillä. Pienimmät 3 neliön kahden hengen hytit tuovat mieleen ruotsinlaivojen autokannen alapuoliset majoitustilat, mutta niissäkin pyöreästä ikkunasta pääsee valoa sisään, joten ne eivät ole alkuunkaan ahdistavia tai ahtaanpaikankammoa ruokkivia.Me varasimme kuitenkin itsellemme yli 10 neliöisen standard- kahden hengen sviitin ( meillä on niin suuret egot, ettemme pieneen hyttiin olisi mahtuneet, hahahahah ) Ja meillä oli peräti KAKSI vessaa omassa hytissämme, toisessa tosin ei valot toimineet, mutta mitäpä se haittasi, ei mitään.Hytti oli siisti ja valoisa, hiukkasen lämpöinen kun ulkona paahtoi aurinko kirkkaalta taivaalta, mutta onneksi ikkunoissa oli pimennysverhot, joilla paahteen saattoi sulkea ulkopuolelle. Käytävällä viilensi ilmalämpöpumppu ja kun oven jätti hetkeksi auki,niin huoneessakin oli heti raikkaampaa.
”Merellä”-fiilistä synnytti lattian kaltevuus – sängyltä noustessa sai hypähtää pieneen ylämäkeen ja taas sinne kulkiessa pääsi alamäkeen. Liekö tarkoituksella vai vahingossa, mutta hauska yksityiskohta anyways.Vessojen hanoista tuli jokivettä ja myös wc huuhtoutui jokivedellä. Loistava käytäntö! Olen aina ollut sitä mieltä, että juomavettä ei tarvitsi vessanpöntön vetämiseen käyttää ja tällainen käytänne ilahdutti minua suuresti. MAAILMA PELASTUU taas pieneltä osaltaan!Tokihan kurkkasimme myös laivan saunaosaston, joka oli kyllä oikein kutsuva! Aloin heti haaveilla josko jollakin verukkeella, vaikkapa synttäreille, kasaisi ystäväporukan ja viettäisi mukavan saunaillan Saimattaren tiloissa.Saunan jälkeen olisi oikein messevää istuskella ystävien kanssa maailmaa parantamassa tässä ”pukuhuoneessa” ja nautiskella kuohuvaa sekä napostella pikkusuolaisia! Ilta kului rattoisasti suurmarkkinoilla ja pitkin kaupunkia huuhaillessa, lopulta uni maistui illan viilentymisen myötä viilenneessä huoneessa, sänky oli oikein napakka ja vuodevaatteet raikkaan pehmoisia. Äänieristys laivassa ei toki ole kovin häävi, mutta ainakaan itseäni ei ulkoa kantautuvat äänet ja musiikki häirinneet ja ainahan voi käyttää korvatulppia, jos ääniherkkä on.

Ja sitten koitti aamu. Ja aamupalan aika.
Ravintolassa tiskillä odottivat valmiina tee, kahvi ja hedelmät. Iloisesti hymyilevä tarjoilijatar kysyi josko haluamme munakkaan vai toastin ja millähän täytteillä ne haluaisimme? Omena- vai appelsiinituoremehua? Jälkiruoaksi oli tarjolla rahkaa.

Menimme istumaan pöytään ja katselimme ikkunasta avautuvaa rauhallista jokimaisemaa, pelasimme pari Ludoa ja siemailimme juomiamme. Pian eteemme kannettiinkin höyryävän kuumat herkkumme – minulle toast ja Turjakkeelle munakas – annoksissa ilahdutti maun lisäksi se, että esillepanokin oli harkittu.
Aamupalan jälkeen vielä sulateltiin hetki ruokaa sängyllä makoillen ja kirjaa lukien.
Oikein onnistuneet puitteet oli Saimattaressa panostaparisuhteeseen-tutustukotikaupunkiin-käysuurmarkkinoilla-viikonloppuun ja voisi tänne tulla uudestaankin…PS: pari kehitysideaa putkahteli päähän:
koska hanavesi ei ole juotavaa, niin vesipullot majoittujille toisi todella hyvän fiiliksen ja sitten ehkä ne korvatulpatkin…