Pienen tahkoamisen jälkeen Rodoksen loman majoituspaikaksi valikoitui Stavros Melathron Studios, pieni perhevetoinen hotelli kuutisen kilometriä Rodoksen keskustasta, Kallitheassa.

Vastaanotto hotellille oli lämmin ja hymyilevä, majoituimme studioon nro 3, mikä sijaitsi maantasalla.

Huoneen pöydällä  meitä odotti vesipullo, VIINIpullo ja isäntäpariskunnan itsetekemää appelsiinihilloa purkillinen (maistui muuten hyvälle aamiassämpylöiden päällä). Pääsimme suoraan astumaan patiolle/terassillemme ja siitä muutamalla askeleella allasalueelle. Sitruspuutarha ilahdutti silmää allasalueen vieressä.

Studio oli raikas, valoisa ja todella siisti. Sängyt aivan huiput, en muista koska olisin hotellissa päässyt niin oman selkäni makuiselle patjalle kellimään.
Suihku  ja wc olivat riittävän kokoiset ja studion nurkassa oli pieni keittonurkkaus kahvin- ja vedenkeittimineen, keittolevyineen ja jääkaappeineen. Astiasto löytyi kaapista isommallekin porukalle. Työpöydällä nökötti vielä lisänä Cupsolo-keitin.
Näillä vermeillä saatiin aamiaiset hoideltua ja päiväkahvit siemailtua oivallisesti.

Aamuvirkku on aamuvirkku lomallakin, joten kun aamiaista nautiskelimme patiollamme saimme ekana aamuna lievät sydärit kun nurmikon kastelujärjestelmä pärähti päälle puoli kahdeksalta. Vesisuihkut kaarsivat laaaaaaajaaaaaaa kaarta ja aina ääripisteissään vettä roiskui niskaamme.
Onneksi kalustus oli keveää, joten ensimmäisen aamun jälkeen löysimme sille sijainnin, jossa emme kastuneet vaikka vesisuihkut kieppuivatkin lähellä.

Seuraakaan ei puuttunut, jos ei pation tykö tullut tepastelemaan ja pörhistelemään fasaanirouva, niin ainakin joku hotellin neljästä kissasta kävi miukumassa jalanjuuressa aamurapsutuksensa.

Ja ihmeiden ihme. JOKA AAMU saimme aurinkotuolit niin halutessamme! Allasalueella oli tuoleja runsaasti eikä kukaan varannut niitä pyyhkeillään vaan altaille astellessa aina pääsi kellahtamaan lepoasentoon. Niin – minä olen juuri se äksy ämmä joka rantalomalla kilahtelee allasalueen ennakkovaratuista tuoleista. En tiedä miksi, mutta voisin heitellä pienillä kivillä niitä janttaroita, ketkä yöllisen vessavisiitin yhteydessä hipsuttelevat pyyhkeensä öiselle allasalueelle varaamaan lepolasseja JA sitten itse henkilöityvät varatuille penkeilleen iltapäivällä!
No en ole ketään heitellyt kivillä, mutta ehkä ihan vähän aukonut päätäni.
Mutta täällä ei siis tarvinnut näin tehdä ja verenpaineeni pysyi suosituslukemissa.

Puutarha oli vehreä (joka aamuinen kastelu piti siitä huolen!) ja nämä penistä muistuttavat pensaat saivat minut hihittelemään useampaan kertaan, varsinkin lukiessani Instassa jo hehkuttamaanki Olga Kokon Munametsä- kirjaa (oma postaus tulossa).
Puutarhassa oli myös lastenallas ja leikkipaikka kiikkuineen, liukumäkineen ja Suomessa (tietysti) kiellettyine karuselleineen.
Koska kausi oli vielä varsin alussa, ei hotellissa majoittunut kuin yksi lapsiperhe ja heidänkin jälkikasvunsa oli jo esiteini-ikäisiä, joten rauhallista oli elo altaillakin.

Jos oikein kaivamalla haluaa jotain negatiivista kaivaa, niin äänieristys ei ollut parhaasta päästä. Jos hotelli on täyteen buukattu ja asujaimisto rellestävää sorttia, voivat yöt olla levottomia – ellei sitten omista samanlaisia unelmakorvatulppia kuin minä (Flaren Sleeep).

Bussit kulkivat parinkymmenen metrin päästä Rodokselle, Lindokselle, Falirakiin…you name it ja Reni beachille käveli muutamaan minuuttiin.

Tämä oli sellainen paikka, minne voisin tulla yksinkin,  joskus kun haluaisin vain nollata päätä makaamalla auringossa, uimalla ja lukemalla/kuuntelemalla sata kirjaa.
Tai sitten juurikin oman rakkaan kanssa, olemaan rauhassa yhdessä, mutta lähellä kaikkea toimintaa ja vilskettä, jos siltä tuntuisi.