Lapsilta kielletty suklaa
Käytiin perjantaina paikallisessa kahvi-tee-suklaakaupassa ja kas mitä hyllystä löytyikään!
70% tummaa suklaata, jossa pikantisti mausteena minulle niin rakasta Carolina Reaper-chiliä.
Scoville-asteikolla mitattuna Carolina Reaper on keskimäärin hieman yli 1,5 miljoonaa, kun esimerkiksi jalapeño on noin 10 000 luokkaa. Reaperista on mitattu jopa yli 2,2 miljoonan huippuvahvuuksia.
Tuote on 97,7 prosenttisesti luomua, ainoastaan chilijauhe on ”normaalia”.
Kuinkahan monessa tuoteselosteessa on yhtenä osasena ”Tuska”, kysynpähän vaan.
Olen käyttänyt Carolina Reaperia ruoanlaitossa ja tykkään tosi paljon sen makeasta poltteesta, joten vesi kielellä odottelin suklaankin maistamista kun perjantaina tulimme kotiin.
Odotus tekee kaikesta parempaa, joten söimme perjantaipizzat ja katselimme pari jaksoa This is Us-sarjaa ja sitten olimmekin valmiita makupaloihin…
Tumman suklaan maku hiveli makuhermoja, suklaa ei ollut yhtään kitkerää vaan voimakkaan pehmeää…ja sitten levisi hekumallinen polte koko suuhun, koko keho tuntui lämpimältä ja suklaan & chilin ilotulitus sai Turjakkeella suorastaan kyyneleet silmiin. Ilosta väitti hän, mutta minun mielipiteeni on kyllä että vesi nousi hänellä silmiin, poskille ja otsalle ihan vain chilin tulisuudesta johtuen.
Pari palaa suklaata riitti tyydyttämään suklaahimomme perjantai-iltana, tätä ei todellakaan tule syötyä levyä kerrallaan. Mietin siinä nautiskellessani poltteesta suussani, että johonkin suklaajälkiruokaan voisi tuoda mukavasti potkua käyttämällä tätä pari palaa – isommat määrät ehkä pilaisivat jälkiruoan vähemmän chiliä syövien suussa.
Lauantaina maistatimme suklaata jälkikasvulla ja chiliin tottuneena pitivät pokkansa hyvin ”joo onhan tässä kiva polte…”.
Sunnuntaina usutimme anopintekeleen ja isäni maistiaisille ja siitäpä riittikin pikkuisen hupia.
”Eihän tämä maist…OOOOOH, NYT POLTTAA” – anopintekeleelle maistui maitolasillinen ja senkin jälkeen puhalteli hän tiukkaan.
Isäni pyöritteli suklaata suussaan ja puhalteli myös, ”kuka tällaista huvikseen syö, huh, kyllä polttaa!” .
Kumpikaan ei halunnut santsata 😀
Ainoa mikä tässä spesiaaliherkussa hirvittää on hinta. 50 gramman levy maksoi 9,50 euroa!
Meillä on selkeä koodaus näissä herkuissa.
Ja sitten alkavat ongelmat. Aina se sama juttu.
Lopputuloksena yleensä on pasteijamäärä, jolla ruokkisi pataljoonan hunneja. Jos alkuperäinen suunnitelma oli paistaa yhteensä 100 pasteijaa, päivän päätteeksi jokapaikkaan asetelluilla leivinlaudoilla on jäähtymässä 100 kappaletta per täytelaji!
