Asioita, jotka pitää tehdä tietyllä tavalla

Heräsin aamulla aikaisin ja hipsuttelin keittiöön keitelläkseni aamukahvit ihan omassa rauhassa ja siinä puuhastellessa mielessä ailahti pariinkin kertaan, ei nyt ihan ärtymys, mutta sellainen ”jokotaas”-fiilis.

Aloin sitten (omaa naurettavuuttani) pohdiskellen listata mielessäni asioita, joiden oikealla tavalla tekemiseen tai olomuotoon minulla on varsin voimakas henkilökohtainen näkemys. Päätin jakaa muutaman toimintamallitoiveen (pakkomielteen?) kanssanne, näin alkuun keskittyen osioon keittiöelämää:

drink-3211172_1280.jpg

Kun keitetään kahvia, oli kyse sitten suodatinkahvista tai perkolaattorista, kahvin valmistuttua heitetään suodatinpussi poroineen tai perkolaattorin porosäiliön porot HETI biojätteeseen.
Tämä on se oikea tapa meidän taloudessamme siksi, että koska perheen kahvifriikin juomanvalmistuslaitteita ja tapoja on niin monta, että esim. suodatinkahvia tai perkolaattorikahvia saatetaan keittää vain kerran viikossa…ja kahvinporotkin voivat homehtua, tiedättekös sen? Yäk.
Pidän myös siitä, että kun seuraavan kerran haluan kyseisellä laitteella kahvia keitellä, ei ensimmäisenä tarvitse kropsutella niitä kuivuneita tai homehtuneita poroja suodattimesta.
Että eikös tämä ole ihan LOOGINEN JA JÄRKEVÄ tapa? Mitä!

butter-1920670_1280.png

Kun avataan uusi leviterasia, niin
a) se samperin folio- tai muovi- tai paperikuori revitään irti kokonaan. Ei siis tehdä pientä röpöläistä reikää johonkin kulmaan ja kaiveta sieltä sitä Keijua tai tuorejuustoa tai mitä se ikinä se purkin sisältö onkaan! Onko se nyt niin vaikeaa, mitä?!
b) levitettä otetaan tasaisesti läpi rasian, ei kaivella sinne kuoppia niin että rasian sisältö näyttää sekopäisen myyrälauman temmellyskentältä
c) sitä veitseen jäänyttä leivänmuruista rasvaa ei pyyhitä rasian reunaan. EI, EI ja vielä kerran EI! Onko koulutetuille, perusälykkäille aikuisille ylivoimaista ottaa levitettä sen verran kuin leivälleen haluaa? Tai sitten lisätä vähän kerrallaan? Eihän kukaan kaada omalta lautaseltaan syömättä jäänyttä ruokaakaan takaisin kattilaan (eihän???)!

Kun ruokaa sisältävä rasia/purkki/pussi tyhjenee, sitä ei pistetä leipäkoriin tai kaappiin takaisin. TYHJÄ rasia/pussi/purkki pistetään sille kuuluvaan kierrätysosioon jätevaunussa.
Voi sitä pettymysärtymyksen määrää kun valmistautuu sipaisemaan paahtoleivälleen juuri sitä parasta valkosipulituorejuustoa ja kannen avattuaan huoma rasian olevan totaalisen tyhjä.

refrigerator-1619676_1280.jpg

Kun astianpesukone tyhjennetään, puhtaat astiat ja muut laitetaan omille säilytyspaikoilleen. Jostain syystä minua ärsyttää kymmenen kertaa enemmän se, että vaikkapa kattilat on nostettu astianpesukoneesta tiskipöydälle tai hellan päälle kuin se, että astianpesukone olisi jätetty tyhjäämättä. Kun se samperin kattilakaappi on just siinä vieressä, miksi on niin vaikeaa avata ovi ja sujauttaa se sinne?

No joo, rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto, eikös se niin mene näin joulunaikaan.

Mutta millaisia oikeita tapoja (pakkomielteitä) sinulla on ?

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Lasten(i) laulut

Karoliinan postaus Oi tyttöni mun sai minut taas kerran kuuntelemaan oman Tyttäreni syntymäpäiviin liittyvän biisin, joka AINA saa minut kyyneliin.

Kuulin Maarit Hurmerinnan esittämän Lainaa vain-biisin muutama vuosi tyttäreni syntymän jälkeen ja huh-huh sitä tunnemyrskyä. – Kyynelet valuvat onnesta & rakkaudesta lapseen sekä myös peloista ja toiveista, joita mielessä pyörii tulevaisuuden suhteen.
https://www.youtube.com/watch?v=Sc3k2sI8XME
Kappalehan on alunperin Carole Kingin esittämä Child of mine johon Hector onnistui tekemään  suomalaiset sanat koskettavasti alkuperäistä sanoitusta mukaellen.
Sydän pakahtuen kuuntelen laulun aina Tyttären syntymäpäivänä ja ihan sama täyttikö lapsi 10 vuotta, 20 vuotta tai tämän vuotisen 23 vuotta,  joka kerta sen kuullessani laulan mielessäni (ja joskus ääneenkin) sanojen mukana rakkauttani häneen.

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin.
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin,
Mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen.
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen.

Kun vuonna -97 tulin uuteen kotiimme , laskin pienen poikamme pinnasänkyyn ja jäin katsomaan hänen untaan, soi taustalla radiosta Yön Ihmisen poika.
https://www.youtube.com/watch?v=I5_cPldlYjY
Laulun sanat tuntuivat kuin loitsulta uuden ihmisen matkalle ja taaaaas valuivat kyyneleet silmistä (kumma miten lapsen saaminen höllentää kyynelkanavia!). Jostain syystä Juniorin vauvavuoden aikana tuo Juicen sanoittama Ihmisen poika soikin todella usein ja siitä onkin mielessäni muodostunut samanlainen ”oma biisi” pojalle kuin Lainaa vain on tyttärelle.

Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit

Onko sinulla joku kappale, jonka nitoutuu lapseesi niin tiiviisti, ettet sitä voi kuulla ajattelematta häntä?

Perhe Vanhemmuus