Tammikuussa aloittamani kaupunkiopaskurssi on jo edennyt loppusuoralle. Olen saanut tehtyä kirjallisen työni, joka käsitteli Taitokorttelia ja Surakan pihaa (deadline vasta ensi perjantaina) ja eilen sen esittelinkin jo!

Tänään oli sitten harjoitusopastus. Opasharjoitus oli muulle ryhmälle jo toinen, mutta minä olin ensimmäisen aikaan makoilemassa Turkin auringossa.
Meille oli etukäteen kerrottu reitti, mitä tulisimme kiertämään niin monta kertaa, että kaikki ehtisivät n. 10 minuutin pätkän opastusta oppaan penkiltä bussin edestä vetää. Koska meitä oli 17 opastekelettä, niin aikaahan tuohon meni…

Bussi starttasi aamukympiltä ja ehdimme vetää peräti KOLME kartassa esiteltyä kierrosta pienin variaatioin. Saimme kuulla yhden espanjankielisen esityksen Metla-talosta ja yliopiston kampuksesta sekä toisen opastuspätkän japaninkielisenä. Näiden aikana oli tosi kiva, että siinä vaiheessa jo suunnilleen tiesi mistä naiset kertoivat, vaikka ymmärrys jäikin heikonpuoleiseksi puheen pohjalta.

Oma opastuspätkäni oli viimeistä edellinen. Ilokseni osalleni osui lempparipätkäni Tiedepuistolta laulurinteen ja Botanian ohitse yliopistolle. En jotenkin osannut jännittää pätkääni laisinkaan vaan höpöttelin mitä sylki suuhun toi, yritin pitää mielessä vain sen, että en ala puhua normaalinopeudellani vaan pidän rytmin rauhallisena.

Ei se huonosti mennyt – meille oli luvattu ”rakentavaa kritiikkiä hyvässä hengessä” ja omalta osaltani henki oli kyllä suorastaan yltiöpositiivinen: sain kuulla mm. että ääneni kuulostaa miellyttävältä ja että mikäli olisin vetänyt paremmin, olisi se ollut jo liian hyvin!
Whoo!

Mitä tästä opimme? Kannattaa mennä kokeeseen väsyneenä ja ”hiukkasen” leipiintyneenä koko hommaan…

Mitäs nyt sitten?

Toukokuussa on muutamia tutustumiskäyntejä ja kolmena perjantaina luentoja alueen kehityssuunnitelmista jne. Kirjallinen loppukoe on 23 päivä ja sen läpäisseillä näyttökoe kesäkuussa.

Viime viikolla huomasi kyllä, että työpäivän jälkeen oli motivaatio mihinkään ylimääräiseen runsaanpuoleisesti hukassa, kun päiville alkoi tulla yhteismittaa 12h. Uusi työ uusine asioine ja oppimisineen vaatii sekin osansa ja siihen päälle opaskurssin omaksuttavat saavat naaman ruttuun ja kielen kärkkääksi väsymyksestä.
Todennäköisesti karsin noita luentoihin ja esittelyihin osallistumista, että jää virtaa omallekin elämälle, mutta käyn sitten ainakin loppukokeissa. Ilman stressaamista.