Kuusenkerkkiä ja kuumailmapalloilua
Paikallisradion kesäharjoittelija teki jutun kuusenkerkkien keräämisestä viime viikolla ja kuulin sen aurinkoisena aamuna etätöissä täällä Olotilalla ollessani.
Kuusenkerkkiä testasin joku vuosi sitten, kun joulukuusemme alkoi puskea vaaleanvihreitä kasvustoja suorastaan apinan raivolla. Poimin kerkät, pakastin ne ja käytin pitkin kevättä smoothieissa ja lihapadoissa. Ei mitään järisyttävää, mutta ei pahaakaan, Suomalaista superfoodia kuulema parhaimmillaan.
Mutta nyt sitten pistettyäni työläppärin kiinni, vedin kumpparit jalkoihin ja suuntasin kohti tonttimme lähintä kuusipuuta lauleskellen joululauluja kovaan ääneen (tässä vaiheessa kesää ei meillä ole vielä mökkinaapureita, joten en siis säikytellyt ketään).
Kerättyäni kerkkiä kulhollisen, suhasin kirkolle Alkoon ja ostin muutaman putelin kirkasta viinaa ja olin valmiina aloittamaan liköörin valmistamisen.
Simppeli ohje netistä: 500g kerkkiä, 500g sokeria ja 5dl viinaa.
Nyt on oivallisesti aikaa suunnitella etikettiä joululahjapulloihin tätä ah, niin joulunhenkeen sopivaa likööriä, saa tekeentyä vaikka parikin kuukautta ennen kuin siivilöidään ja pullotetaan. Wiiii wish juu ö meri krismös, wii wish juu ö meri krismöööös!
Kesäkuun kohokohta on pitkään haaveilemani kuumailmapallolento!
Aloitan kesälomani matkaamalla koko perheen voimin Sotkamoon/Vuokattiin, missä järjestetään Midnight Balloon meeting, jonka ansiosta minä ja rohkea tyttäreni (perheen miehet ovat vellihousuja, eivätkä uskaltaudu tuulenviemiksi) pääsemme ihailemaan kesäyön upeutta kuumailmapallosta käsin.
”MidNight Balloon Meetingin (MBM) kantava voima on toteuttaa maailmassa ainutlaatuinen tapahtuma, jossa lennetään kuumailmapalloilla keskiyöllä. Käytännössä tämä on mahdollista ainoastaan pohjoisella pallonpuoliskolla ja Suomessa, jossa on riittävä infrastruktuuri (teitä sekä lentoonlähtö- ja laskupaikkoja).”
Ja koska tämä reissu on tarkoitus olla myös osa allekirjoittaneen 60-v jubileeta, niin majoitumme (kröhöm!) kuninkaallisesti – because I´m worth it – Aatelin linnan Erik-huoneistossa. Ainakin sivuston ja kuvien perusteella varsin hulppea paikka viettää aikaa muutaman yön verran. Huoneistossa on kolme makuuhuonetta, joten pääsemme kaikki nauttimaan omasta yörauhasta ja TADAA, minä ja Turjake nukumme tietenkin kolmannen kerroksen tornimakuuhuoneessa!
Tästä seikkailusta aikanaan taatusti kyllästymiseen asti kuvia ainakin Instassa…
Mikä on sinulle kesäkuun kohokohta?
Toukokuun kirja lukupiirissämme oli genreltään tietokirja ja valitsimme luettavaksi Anders Hansenin Aivobluesin.
Christina Wahldén on on ruotsalainen kirjailija ja journalisti, joka on tutustunut Australiaan opiskellessaan dramaturgiaa Sydneyn yliopistossa. Hänen Darwin- sarjansa ykkösosassa Älä puhu kuolleista Ruotsista Pohjois-Australiaan Darwiniin ikävästi päättynyttä parisuhdetta ”paennut” Greta törmää rannalla naisen ruumiiseen. Rikosta alkaa tutkia Abbaa ja varsinkin Agnetaa fanittava Bluey, parimetrinen punatukkainen komisario, joka saa parikseen alkuperäisväestöön kuuluvan Jessin. Dekkariosuus kirjasta on hyvin rakennettu ja henkilöhahmot uskottavia, mutta se mikä sai minut ylenmäärin ihastumaan kirjaan on Australia ja sen kuvaus.Alkuperäisväestön kulttuurin, uskomusten ja kirjoittamattomien sääntöjen nivoutuminen rikostutkimuksiin ja elämään sai minut katoamaan kauas Australiaan kirjaa kuunnellessani.
Kakkososa Syklonivaroitus jatkaa Blueyn ja Jessin tarinaa ja avaa heidän persoonaansa ja historiaansa samalla kun he uppoavat huumerikosten maailmaan. Myös poliisivoimien rehellisyys, vallan- ja voimankäyttö nousee vahvasti esille tutkimusten edetessä.
Kolmas, mutta toivottavasti ei viimeinen, osa Darwin-sarjasta on nimeltään Miehiltä kielletty. Kaivosyhtiö on saanut kaivausluvan alkuperäisväestön pyhälle paikalle, Gulgulan synnytysluolalle ja päätöksen takana vahvasti ollut paikallispolitiikko löytyy oikeustalolta murhattuna. Mielenosoittajat leiriytyvät luolan lähistölle ja ilmapiiri kiristyy.
Eevi Kuokkasen Ei sanaakaan on viehättävä kirja. Ja viehättävä ei nyt ole pätkääkään vähättelevä tai kirjaa pienentävä, en vain keksi parempaakaan adjektiivia sitä kuvaamaan. Minä viihdyin äärettömän hyvin kirjan parissa, ihmis- ja miljöökuvaus veivät minut idylliseen merenrantakaupunkiin ja vaikka kirjassa ruumiitakin tuli, ne jäivät jotenkin sivurooliin. Pikkukaupungista löytyy jos jonkinmoista selittäjää, säätäjää ja toimijaa, unelmia toteutetaan niin laillisesti kuin laittomastikin ja henkilöhahmot ovat vereviä sekä jopa samaistuttavia. Kesäkirja parhaimmillaan!
Shari Lapenan Viimeinen perheillallinen on mielenkiintoinen kirja. ”Vanhempien kuolema tekee lapsista miljonäärejä. Heidän lapsuutensa ei ollut kovin onnellinen julman isän ja välinpitämättömän äidin vuoksi. Napsahtiko jollakin lapsista viimeisen illallisen jälkeen? Vai vihasiko joku Mertoneita vielä enemmän kuin heidän omat lapsensa? Menestystrilleristi Shari Lapenan uutuus on herkullisen häijy ja hyytävä katsaus perhedynamiikan kierouksiin ja kulissien takaiseen elämään.”