2) Kirjablogissa kehuttu kirja: Maritta Lintunen: Hulluruohola
Hulluruoholassa on koti ihmisille, jotka eivät jostain syystä sopeudu: Sääntöihin, odotuksiin, todellisuuteen.
Kirjan kieli ja kuvaus on hivelevän hienoa ja ihmiset, niin omituisia kuin ovatkin, ovat todellisen oloisia ja heidän tunteensa, toiveensa ja tekonsa samaistuttavia(kyllä!). Hulluja ehkä perusnormien mukaan, mutta omassa maailmassaan ja kun mahdollisuuden saavat, onnellisia.
Kirjan lopussa odotti mukava ylläri 🙂

13) Kirja kertoo sinusta: Anna-Leena Härkönen: Terveisiä Pallomerestä
Härkösen tyyli huomioida ja kommentoida ympäröivää maailmaa ja elämää voisi olla suoraan omasta suustani. Epäsovinnaiset lohkaisut vain ovat jotenkin kummallisesti soveliaampia kirjailijoille ja näyttelijöille, joten saan aina huomata omiin kommentteihini suhtauduttavan joko kauhistuneina tai paheksuen. Pyh.
Hulvatonta tekstiä, joka pistää nyökkäilemään myötäillen.
 

15) Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen: Margaret Atwood: Orjattaresi
Hassu sattuma – aloin lukea Orjattaria samana päivänä, kun mies oli keksinyt The Handman´s Talen olevan seuraava perheen leffailtojen tv-sarja. 
Ei, kirja ei ole tietyn lempiväriäni Oranssia halventavan suurvaltapäämiehen käsikirja hänen unelmamaailmastaan vaan jo 1980-luvulla ilmestynyt dystopia maailmasta, missä (taas kerran) uskonnon varjolla luokitellaan ihmiset tiettyyn asemaan ja tiettyihin oikeuksiin. Vain terveet, kauniit ja tuottavat saavat oikeuden elämään, ihmisarvoiseen ei edes heistä kaikki. Se poliittisesta valveutuneisuudesta.
Atwoodin kirjoitustyyli on maaginen ja hänen tarinansa ottaa haltuunsa täysin. Luin kirjan vuorokauden sisällä kannesta kanteen.
Ja se harrastaminen, mikä vaadittiin kohtaan 15? Serena Joy kutoo intopiukeana!
 

40) Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista: Federico Axat: Viimeinen mahdollisuus
Tässäpä kunnon brain teaser. Päähenkilö Ted Mc Kay on päättänyt tappaa itsensä, hänellä on aivokasvain, jota ei voi leikata, mutta hyvin suunniteltu elämänpäätös keskeytyy sinnikkääseen ovenkolkutukseen.
Ted saa erikoisen, mutta houkuttelevan tarjouksen ja elämä jatkuu, ainakin hetken. Tarina etenee sinne ja tänne, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, totuus purkautuu vähitellen kymmenen mutkan ja solmun takaa eikä yllätyksiltä vältytä.
KUTKUTTAVA ja kiehtova on tämä Argentiinalaisen Axatin teos.
Ja opossumit ovat oikukkaita otuksia…