Olen aikaisemmin lukenut Hautalan kirjat Kuiskaava Tyttö ja Kuokkamummo. Molemmat ovat mielestäni genrensä (kauhu/fantasia )kärkikastia Suomessa eivätkä häpeä kyllä vertailussa kansainvälisestikään!

Käärinliinat ei pettänyt sekään.

Psykiatrisen sairaalan hoitaja Mikaelin siirretään rauhallisemmalle osastolle aikaisemmalla osastolla tapahtuneen fyysisen ylilyönnin takia. Vaikka ylilyönti on ollut paha, tapahtumaa katsotaan läpi sormien, koska Mikaelin vaimo sairastaa terminaalivaiheen syöpää ja Mikael päätyy omahoitajaksi vanhalle miehelle, joka on aikoinaan surmannut veljensä pienen pojan, kissan kuten mies itse väittää.
Osaston arkea kuvataan aika raa´astikin, hoitajien suhtautuminen potilaisiin ja toisiinsa on kyynistä, välinpitämätöntä ja välistä julmaakin.

Miksi vanhus, Olavi, edelleen kiistää tappaneensa pojan? Miksi hän omasta mielestään on vain palsamoitavana osastolla ja odottaa ”noutajia”. Vähitellen Mikael alkaa miettiä miehen juttuja ja kyseenalaistaa vähän kaikkea.
Kotona vaimo tekee kuolemaa ja se syö jaksamista.

Nykypäivän rinnalla paljastuu tarina Olavin nuoruudesta ja myös Mikaelin ja Saanan tarinaa.

Kirjan ote tiivistyy loppua kohti ja Hautala onnistuu ihailtavasti pitämään ”salassa” lopullisen totuuden kunnes se kutkuttavasti paljastuu loppumetreillä.

Huippukirja!

Menee Helmet Lukuhaasteessa kohtaan 17) Kannessa on sinistä ja valkoista