Orvokkeja ja auringonkukkia

Ei tarvita enää montaa plussan puolella olevaa vuorokautta niin viimeiset nuhruiset lumikasatkin ovat kadonneet.
Enää talven (ja kevään mittaan) katolta tippuneet kasat sinnittelevät, mutta eivät nekään jaksa loputtomiin.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddab.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddac.jpg

Ensimmäiset kukkaset uhmaavat jo metrin päässä möllöttäviä lumipeitteitä ja avautuvat kohti aurinkoa. Joka silloin tällöin todellakin näyttäytyy ja lämmittää voi niin ihanasti!UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddad.jpgPaikallinen Tokmanni myi pilkkahintaan ensimmäiset orvokkivarastonsa (20 senttiä kappale), joiden kukinnot olivat ehtineet lakastua ihmisten odotellessa lämpimämpiä kelejä. Minä ostin niitä riemuissani VIISIKYMMENTÄ, koska tiesin, että kunhan raasut saavat vähän rakkautta, lannoitetta ja valoa, ne kyllä innostuvat kukkimaan taas.
Ja olinpahan oikeassa 🙂
Ruukuissa roikkuessaan piristävät aitaa kummasti.

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddae.jpg

Myös jokakeväinen orvokkipylväs on taasen kasattu.
Orvokkien juurelle tökin krassin siemeniä, niin että jahka orvokin väsyvät, ottavat krassit paraativuoron ja pitävätkin sen pitkälle syksyyn. Että osaan minäkin olla suunnitelmallinen!UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddaf.jpgViime vuonna tähän aikaan Kuolanpioni hehkui täydessä loistossaan, mutta kyllä se siitä, kyllä se siitä…

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddb0.jpg Puutarhapäiväni alkoi aamulla kymmeneltä ja päättyi viiden jälkeen. Kissan häntäähän ei nosta kukaan muu kuin kissa itse, joten kehunpa minäkin päivän saavutukset:

  • sain siivottua pihamaalta kaikki rapsuttelemani kasat lehtikompostiin.
  • leikkasin vadelmat ja ruusut.
  • lannoitin ja multasin perennapenkit.
  • lisäsin kohopenkkiin kompostia ja uutta multaa.
  • pojan avustuksella pistimme päreiksi inhoamani ”paskapihlajan” ja kaivoimme jopa juurikonkin maasta.
  • konttailin pitkin perennapenkkien reunoja ja kitkin ja kitkin ja vielä vähän kitkin.
  • rakensin isäni kanssa köynnösportin julkisivuaidan sisääntuloaukkoon (tästä ihan erillinen postaus, tuli siitä niin hieno!)

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ddaa.jpgMutta sitten piti jo istahtaa pihakeinuun ja lepuuttaa koipia & selkää.

Vielä ennen siirtymistä sisätiloihin tyhjensin auringonkukkien ja kehäkukkien siemenpussit kohopenkkiin. Ei perunoita, sipuleita tai punajuuria tänä vuonna, vaan pelkkää silmänruokaa!

unadjustednonraw_thumb_ddb5_0.jpgLet the sunshine in!

Puheenaiheet Sisustus Vastuullisuus

Kirjainen toukokuu

IMG_4392.PNG14: Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Pete Suhonen: Koira joka kävi Coffee shopissa

En ole aikaisemmin lukenut Suhosen kirjoja ja tämäkin melkein jäi lukematta tyhmän nimensä takia. Onneksi vilkaisin kuitenkin kirjakauppavisiitillä takakantta ja luettuani ”esittelyn” latasin opuksen pädilleni.
Ja voi että minä nautin!
Aikamoista ilotulitusta koko kirja – päähenkilö Janin yritykset toteuttaa unelmiaan avustajanaan Ella-serkun Papa-koira ovat absurdiudessaan tajunnanräjäyttäviä…Papa ja stuntkoiransa Fred on kuvattu herkullisesti ja karvakorvien ajatuksenjuoksun kirjaukset ovat hyrisyttäviä.
Huumeita, väkivaltaa, kakkaa Kekkosen haudantakana, seksiaddiktinen eläinsuojan asiakaspalvelija…kaikkea suloisessa sekamelskassa mutta niin jouhevana nauhana, että et halua irroittaa otetta ennen viimeistä sivua.
Mahtava kirja!!

IMG_4397.PNG
1: Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Jan-Phillip Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Julia Winin Burmalaissyntyinen isä lähtee eräänä aamuna töihin, eikä palaa koskaan. Julia löytää isänsä tavaroista rakkauskirjeen, jonka myötä herää kysymyksiä isän lapsuudesta ja nuoruudesta Burmassa.
Julia matkustaa isän syntymäkylään Burmaan ja tapaa miehen, joka kertoo hänelle tarinan kahdesta rakastavaisesta, Tin-winistä, Julian isästä ja Mi-Mistä.
Tarina on kaunis ja taianomainen kaikkine käänteineen ja herkistää paatuneempaakin sydäntä, vaikka olikin omaan makuuni ehkä hieman turhan, no, imelä.
Rakkaus Burmaan ja burmalaisuuteen paistaa läpi tarinan – Sendker onkin vieraillut ja viettänyt siellä aikaa useampaan otteeseen elämänsä aikana.

IMG_4396.PNG18: Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääniä ei unohda

Itsenäinen jatko-osa kirjalle Sydämenlyönneissä ikuisuus jatkaa taianomaista tarinaa Julia Winistä ja Burmasta.
Julia kuulee päässään äänen, joka saa hänet lopulta lähtemään takaisin Burmaan (nyk Myanmar), etsimään vastausta kuulemansa äänen naisen tarinaan. Ja löytämään myös itsensä?
Tarinaan liittyy osaltaan Burman sisällissota ja armeijan julma pakkovärväys, jonka seurauksena juuri Julian kuulema nainen on joutunut tekemään sydäntäraastavan valinnan…
Ja tässä kohtaa minulla tökkäsi. William Styronen Sofien valinta on kaivertanut jälkensä niin syvälle minuun, että tämän teoksen kopioitu (toki eri vivahtein) kohtaus pilasi lukunautinnon. Mutta jos et ole lukenut Styronea tai katsonut leffaa, niin taatusti herättää tunteita.
Pidin kirjasta kuitenkin.
 

 

IMG_4393.PNG

10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Anna Jansson: Vääriin käsiin

Maria Wern tutkii jälleen, Vääriin käsiin on jo kuudestoista kirja Wernin seikkailuista.
Tällä kertaa katoaa nuori mies, vanhuksia pahoinpidellään, videoita pahoinpitelystä ladataan nettiin ja jopa Maria itsekin pääsee nakuilemaan salakuvaajan uhrina.
Murhiakin tietysti tapahtuu, onhan tämä dekkari! Vanha kouluvalokuvaaja murhataan ja valokuvaaminen osoittautuukin oleelliseksi motiiviksi tapahtumiin…
Sujuvaa kesälukemista vaikka loppupuolella kirjaa iskeekin aivan kuin pikakelaus – turhan paljon niputetaan kasaan turhan nopeasti.

IMG_4395.PNG

16: Ulkomaisen kirjallisuupalkinnon voittanut kirja
Lauren Beukes: Zoo city, Eläinten valtakunta
(Arthur C. Clarke award)

Siitä on aikaa kun edellisen kerran olen ollut totaalisen hengästynyt luettuani jonkun kirjan.
Lauren Beukesin Zoo cityn jälkeen olisin tarvinnut happilaitteen.
Ruma. Kaunis. Räävitön. Sydämellinen. Sydämetön. Järkyttävä. Pysähdyttävä.
Helvetti – tämä kirja oli kuin Stonesin Sympathy for the Devil stadionilla ämyrin vieressä seisten.
Orgastinen.

Kulttuuri Kirjat Suosittelen