Tammikuun kirjakurkkauksia

Tammikuussa aloitetuista kirjoista on moni vielä tälläkin hetkellä kesken, koska olin pikkuisen levoton vuoden alussa. Aloitin yhtä, jatkoin toista, kurkkasin kolmatta, mutta olin aika huono lopettamaan yhtäkään.

Muutaman loppuun luetun ajattelin nostaa muidenkin iloksi.

TaoLin: Suomen taivaan alla
Saga Egmont

Lyhyesti:Ling on muuttanut Pekingiin pienestä kotikylästään  erottuaan miehestään synnytettyään tälle tyttären, mikä ei ilahduttanut miestä ja miehen sukua. Tyttärensä hän joutui jättämään siskonsa hoiviin lähtiessään töihin Pekingiin.
Lingin turistioppaana toimiva ystävä kysyy josko Ling haluaisi harjoittaa englanninkieltään esittelemällä kaupunkia yhdelle turistiryhmänsä  suomalaiselle ja näin Ling kohtaa Tapion. He alkavat tapailla ja lopulta avioliitto solmitaan Kiinassa. Ling matkustaa Suomeen ja aloittaa elämän Tapion kanssa Jyväskylässä.

Ajatuksia
: Lingin havainnot elämästä niin Kiinassa kuin Suomessakin ja varsinkin vertailut tai ehkä pikemminkin rinnakkainasettelu kulttuurisista tavoista, arvoista ja asenteista ovat mielenkiintoisia.
Koin kirjan kielen ja tyylin alkuun jotenkin lapsenomaisena, mutta lopulta se oli positiivinen asia, koska sen myötä kokemukset uuteen kulttuuriin, maahan ja kieleen tulevat käsinkosketeltavammaksi.

Raikas tuulahdus ja kurkkaus kotimaahan maahanmuuttajan silmin.
3,5/5

Kaisa Pylkkänen: Räjähdysvaara
Tammi

”Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen TV-kasvo päättää palauttaa uskottavuutensa kohupotkujen jälkeen?” kysyy kirjan esittelyteksti ja vastaus on, että tapahtuu paljon!
Riemastuttava pläjäys  on tämä kirja, jonka esittelyteksti kertoo näin:  ”Ilkikurinen romaani pohtii, miten lapseton keski-ikäinen nainen löytää paikkansa maailmassa, jossa papukaijalle on helpompi puhua kuin ihmisille.”

Papukaija Helvetin kommunistin rooli Miina Malviston elämässä onkin ilahduttavan moninainen ja lukijalle hän on kutkuttava tuttavuus.

Suosittelen!
4+/5

Tove Alsterdal: Haudattu hiljaisuudessa ( I tystnaden begravd)
suomentaja Katriina Huttunen
Gummerus

Dekkarinakin mainostettu Haudattu hiljaisuudessa on kahdesta murhasta huolimatta paljolti myös vähitellen avautuva sukutarina.
Kaunista kielta, hienoa Torniolaakson ihmisten ja elämän kuvausta ja historian havinaa.
Koukuttavaa tekstiä.
4,5/5

Anneli Kanto: Kullan kaipuu
Lind&CO

Anneli Kanto on suosikkilistallani kahden historiallisen fiktionsa Pyöveli ja Rottien pyhimys ansiosta. Vaikka hän onkin kirjoittanut varsin laaja-alaisesti niin lastenkirjoja, näytelmiä kuin tv-käsikirjoituksiakin, on Kullan kaipuu ensi kosketukseni hänen kevyempään kirjoittamiseensa.

Viisikymppinen, eronnut nainen Armi on päätynyt maajussin morsioksi osallistuttuaan vähän omaksikin yllätyksekseen Maajussille morsian-ohjelmaan. Rakkauden kaipuu saa Armin myötäilemään, hyvittelemään ja tekemään mitä sulho Henri käskee ja tältä osin ainakin itseäni pisti kiukuttamaan moinen lapanen naiseksi. Mutta rajansa kaikella, onneksi.

Armin herääminen ja kasvaminen omia aivojaan käyttäväksi omia arvojaan puolustavaksi naiseksi onkin mukava ja viihdyttävä tarina.
3,5/5

 

kulttuuri kirjat suosittelen

Kaiken salliva helmikuu

Tonton-tammikuu meni yllättävää kyllä todella helposti, vaikka kieltäymyksen kruunua kirkastelin niin kahvin, lihan, herkkujen, vaalean leivän, kuplajuomien ja alkoholin poisjättämisellä.
Oikeastaan ainoa, mitä hetkittäin, tietyissä tilanteissa kaipasin, oli kahvi ja sekin mieliteko meni ohitse kun täytti kuppinsa höyryävällä, tuoksuvalla rooiboksella. Ruokalista oli kiitettävän monipuolinen, monipuolisempi kuin ilman kieltäymyksiä, koska aterioita mietti entistä tarkemmin varmistaakseen monipuolisen syömisen.
Varsinkin aiemmin jo hehkuttamani kikherne-ruusukaali-fetasalaattia olen tehnyt jo montamonta kertaa ja sitä tulen tekemään jatkossakin.  LOISTAVA työlounas!
Alkoholia en ole kaivannut pätkääkään, ehkä jos aurinko olisi paistanut ja asfaltti hehkunut sulavan lumen kostuttamana ja puiden juurella laajenevat pälvet olisivat huudelleet perinteisille pälvikänneille, olisi ollut vaikeampaa, mutta hei tammikuu susirajalla…ei pelkoa mokomista vaikka suht lämmin kuukausi olikin.

Tänä aamuna heräsin varhain että ehtisimme nauttia aamupalaa rauhassa. T. jauhoi kahvinpavut ja keitti vastajauhetuista ”poroista” kahvin (se tuoksu!) ja minä halkaisin juustobagelit paahtumaan.
Tuorejuustoa ja kylmäsavulohta bagelin päälle ja höyryävää kahvia kauniiseen kuppiin.
Sieraimet väristen tuoksujen sisään imua ja sitten hitaasti kuppi huulille. Aaaaaaaaaaaaah.
Juustobagelin tuoksuttelua ja rapsahtava puraisu, vehnäleivän, tuorejuuston ja kylmäsavulohen tanssi kielelläni ensipuraisun jälkeen suorastaan herkisti.

Hetkinen hiljaista pureskelua ja kahvin siemailua.
”aika laihaa tuli tästä kahvista”
”kylmäsavulohi maistuu kyllä paremmalle paahdetun ruisleivän päällä”

HAHAHAHHAHAHAHAH

No joo.

Kokonaiskolesterolini oli kuukauden aikana laskenut kokonaisen numeron verran, vaikka se korkea edelleenkin on. Suunta kuitenkin oikea.
Paino putosi inauksen vajaat 2 kg, mikä ei näy eikä tunnu missään, mutta numerona kannustaa.
Yleisen olon suhteen en muutosta kokenut minkäänlaista, henkisesti toki ylevöidyin suuresti, kun lihankulutuksellani en maailmaa tuhonnut.

Mutta nyt on helmikuu ja sallin itselleni taas kaiken mitä haluan. Taitaa vain tulla eteen se todellisuus, että en enää niin kauheasti haluakaan lihaa/mössöleipää/virvoitusjuomia, viini kyllä tulee epäilemättä maistumaan edelleenkin, mutta veikkaisin että vähenee senkin kulutus perusviikonloppuina.
Näkee kun elää.

Helmikuulle heitin itselleni haasteen ulkoilla joka ainoa päivä ainakin puoli tuntia, satakoon siis vielä lunta, että ei ympyrää tarvitse kävelypoluilla kiertää.

hyvinvointi oma-elama ruoka-ja-juoma