Visual Festival 2022 @ Botania, Joensuu
Omilla sivuillaan tapahtumaa esitellään mm. näin:
Visual festivaalin tarina alkoi halusta nostaa esille mahdollisuuksia, joita visuaalinen kulttuuri voi tarjota paikallisesti ja kansainvälisesti. Halusimme tuoda yhteen taiteilijat, katsojat, kokijat ja tekijät läheltä ja kaukaa. Meille kovin tuttu, mutta maailmalla eksoottinen katoava luonnonvara, pimeys, luo erityisiä mahdollisuuksia visuaalisen sisällön toteuttamiselle.
Vuodesta 2018 järjestetty kansainvälinen visuaalisten taiteiden festivaali Joensuun Botanialla on minulle tuon vuoden käyntikerran jälkeen tapahtuma, mitä odotan innolla.
Botania on hieno paikka ihan itsessäänkin.
Joensuun yliopiston kasvitieteellinen puutarha on perustettu 1955 ja nykyiselle paikalleen se asemoitui 1985. Kasvihuoneita oli viisi ja kasvilajeja tuhatkunta. Kasvi- ja siemenvaihtoa tehtiin 113 maassa sijaitsevien puutarhojen kanssa.
Yliopisto luopui Botaniasta vuonna 2012 ja ylläpidosta jäi vastaamaan Botanian ystävät ry vapaaehtoisvoimin. Ylläpito ja korjaustoimet vaativat ylettömästi rahaa, jota yhdistyksellä ei ollut ja puutarhaa uhkasikin alasajo 2018 alusta.
Pelastavaksi enkeliksi nousi Joensuulainen valotaiteilija Kari Kola ja Kola kumppaneidensa Teemu Purmosen ja Markku Pesosen kanssa osti koko helahoidon ja uudet tuulet alkoivat puhaltaa! Vuoden 2018 lopulla Kola osti Purmosen ja Pesosen osuudet yhtiöstä ja on nykyään yhtiön ainoa omistaja.
Botania on nykyään paljon muuta kuin kasvitieteellinen puutarha – kasvihuoneella pääsee ihailemaan eksoottisia perhosia ja nauttimaan lounasta, kahvia samalla kun nauttii ympäristöstä – aivan erityisen ihanaa talvipakkasilla! Ulkopuutarhassa löytyy vesielementtejä, keittiöpuutarha ja erityinen astipuutarha.
Talvella ulkopuutarhaan rakentuu ihmemaa. Talvipuutarha tarjoaa näkemistä, kokemista ja tekemistä kaikenikäisille, viime vuoden vetonaula oli lumesta tehty Snowhenge!
Botanialla pääsee kuuntelemaan myös livemusiikkia ja keikkatarjonta on varsin mielenkiintoista. Botaniasta onkin muodostunut Joensuun suosituin matkailukohde (poislukien Ilosaarirock 😀 ) .
Kääk, tästähän tulee Botania-esite tästä postauksesta, kun piti hehkuttaa eilistä visiittiä vuoden 2022 Visual Festissä!!
Pakkasta oli rapiat -11 astetta, joten minäkin vedin toppahousut jalkaan ja untuvatakin päälle, pipon päähän ja rukkaset käteen kun illalla suunnattiin kohti Botaniaa. Hölmöintä mitä voi tehdä, on lähteä liian hepposissa pukimisissa liikenteeseen, koska tapahtuma on todellakin täysin ulkopuutarhassa ja jos kädet/jalat/peppu palelee, ei kiertelystä mitenkään nauti.
Neljä suosikkiani vuoden taiteilijoista ja teoksista:
Tänä vuonna pääteoksena oli englantilaisen Jiganticsin Flower Forest eli kukkametsä, jonka myötä ulkopuutarhassa kukki sata about nelimetristä valokukkaa! Tämä teos mahdollistui yhteistyöllä, Joensuuhun kukkaset juurtuivat Jyväskylästä ja Joensuun jälkeen kukat suuntaavat Turkuun.
Oma lempparini oli Alexander Reichsteinin They were here, jonka ihastelua riemastutti pienen lapsivieraan hihkuminen ”MIE NÄÄN AAVEITA`!
Mari Kaijan ja Minna Rajamon rakukeramiikan reunustama elämyspolku Tuhat tulimmaista sai ajatukset liikkeelle ja mietinkin ,että josko ehtisin vielä hiukkasen valoisampaan aikaan käydä polkua kulkemassa. Toki teokset elivät valaistuina, mutta olisin mieluusti tutkaillut niitä luonnonvalossakin.
Samuli Hallan Stigair sai hymyn kasvoille. Look at me. I decorate, I play, I illuminate. I find one like me. Together we escape the wind.
Vaikka olimme topakasti puettuja, niin kyllähän pakkasillassa hitaasti samoillessa kylmä alkoi tunkea jäisiä sormiaan sinne sun tänne, onneksi paikalla oli kahvio, mistä sai kuumaa glögiä ja grilli mistä ostimme pulled pork-hodarit, jotka kruunasi tuliset chiliviipaleet ja tuore korianteri, match made in heaven!
Nautiskeltuamme lämpimän grillitulen äärellä herkut vatsoihimme, kiersimme pikaisesti vielä lempparit ennenkuin suuntasimme tyytyväisinä kotiin.
Ensi vuonna taas tavataan!
Viisikko-lukupiirin marraskuun kirjana oli Martti Suosalon tähänastinen elämä. Johanna Venhon kirjoittama ja Suosalon itsensä lukema kirja oli hieno kurkkaus teatterintekijän elämään ja teatterimaailmaan muutenkin. Suosaloa vuotta nuorempana olen itse elänyt, katsojana kokenut ja lööpeistä lukenut Turkan kaudet, Jumalan teatterin, Suomenlinnan LOTRin ja muut Suosalon uran varrelle mahtuneet tapahtumat. Oli tosi mielenkiintoista lukea esim. Turkasta näkökulmaa, mitä on ollut turha lööppien takaa etsiä.
Osa 1, Seuraavaksi Rosengädda: ”kertomus ystävyydestä yli rajojen, rakkaudesta, ruoasta ja siitä, miten jonkun pahin painajainen voi olla toiselle täydellinen ratkaisu.” esittelee kohta kolmekymppisen snagarille ja huonoon parisuhteeseen jämähtäneen Tessanin, omaperäisen, vanhempiensa riitelyyn väsyneen ja kekseliään 13-vuotiaan Bron ja Janen, naisen joka huolehtii huono-osaisista ja vahingoittuneista eläimistä talossaan. Tessa jättää sarjapettävän miesystävänsä Flatanin ja Bro yrittää saada vanhempansa löytämään toisensa uudelleen lähtemällä itse kuvitteelliselle purjehdusleirille – molemmat päätyvät Janen luo ja ehkäpä Jane osaa auttaa myös ihmisiä?
Osa 2, Tunteenpaloa Rosengäddassa ”kertomus intohimosta, pelosta ja rohkeudesta lähteä pois totutuista kuvioista”. Tessan on muuttanut Janelta saamaansa rappeutuneeseen asemarakennukseen ja kunnostaa rakennusta toteuttaakseen haaveensa tunnelmallisesta kyläravintolasta. Kartanossa asuva Gustav antaa Tessanille ensimmäiset catering-tilaukset, joten unelman toteuttaminen ei olekaan tavoittamattomissa. Palomiehen aktiivitöistä hyllytetty Jonny tulee auttamaan Tessania remontissa ja kun junasta astelee kylänraitille komea talonvahti Rafael saa hän sekä Tessanin että Jonnyn vatsanpohjassa aikaan kihelmöintiä. Jossain vaiheessa Tessan huomaa, että entistä elämää ei voikaan unohtaa, tyystin, koska Flatanista on jäänyt muisto..
Osa 3, Jahti Rosengäddassa hyppää ajassa vuoden eteenpäin. Tessa pyörittää ravintolaansa, tyttären ympärillä pyörii useampikin isä ja kartanonherra Gustav on umpi-ihastunut Tessaan.