kun sata vuotta sitten aloittelin bloggaamista, olivat postaukset enemmänkin päiväkirjamaisia, kuin näitä nykymallin mukaisia, joskus jopa etukäteen ajateltuja ja hahmoteltuja tekstejä.
Ajattelin iltamenoista vapautetun koulujen syyslomaviikon kunniaksi kokeilla palaamista vanhaan tyyliin. Niinpä tällä viikolla postaan joka päivä ilman sen isompia aiheita, kunhan pölisen omiani.
***
  Maanantai
Jäin etätöihin Olotilalle täksi viikkoa, koska kampuksella ei ole opetusta ja läsnäolo ei siis tarpeellinen. Nukun täällä uskomattoman hyvin ja kun näytöstä katseen kohottaessani avautuu silmiini joko sekametsä tai tuulinen Telmonselkä, tippuu verenpaine ja sydämensyke laskee lepolukemiin. Vaikka sitten vääntäisin mitä exceliä tai valmistelisin miten sotkuista todistusta hyvänsä.
Vietän viikon täällä yksin. Sovimme T:n kanssa, että mökillä vietämme yhteistä aikaa vain ja ainoastaan ilman palkkatöitä, toisenlaisia töitähän täällä riittää sitten niin paljon kuin jaksaa tehdä, mutta teemme niitä sitten yhdessä ja vietämme silläkin tavoin parisuhdeaikaa 😀

Paikallisradio soi hiljaa taustalla kun tuuppaan kaminaan itsetehtyjä klapeja ja toivon tulen syttyvän ilman isompia taisteluja. Sekapuun palaminen tuottaa iskelmille tunnelmallisia taustaääniä risahdellessaan, poksahdellessaan ja paukkuessaan, lämpö leviää nopeasti ja kahvitauon jälkeen voi jo keventää vaatetusta.

Kieroutuneen työmoraalini takia istun koneella samalla aikataululla kuin kampuksellakin ollessa, vartin kahvitauko kello yhdeksän, lounas puolituntia yhdentoista pintaan ja iltapäivä tauko kahdelta. Koneen suljen kolmelta, koska aloitan päivän seitsemältä.

Mökille lähtiessä löysin kaapistani pussillisen viime vuotisen BB-villapaidan kutomisesta jääneitä lankoja ja hillitön villasukkainspiraatio yllätti itsenikin. Sukkapuikkoja en sitten löytänyt mistään, joten kauppareissulta ostin taas yhden setin puikkoja. Tai pikemminkin kaksi settiä, koska kutomiseni on sen verran mielialanviemää, että ellen kudo sukkia samaan tahtiin, voi kokoeroa olla huimasti valmiiden tuotosten välillä.

Työkoneen suljettuani, puin sadetakin ja vedin kumpparit jalkaani, lompustelin romahtaneelle klapikatokselle ja lastasin pari kassia täyteen klapeja ja isompia mötkäleitäkin sisään kuivahtamaan. Revin syksyn nuupauttamat kesäkukat penkistä ja lisäsin siihen multaan. Kylvän siihen jo nyt syksyllä orvokkeja, ehtivät ottaantua niin, että ensi keväänä nousevat ja ilahduttavat silmää ilman sen isompaa panostusta.

Viime viikolla kävin Fascia-käsittelyssä ja siinä hoitaja kuivakuppasi hartioitani. Mikä ihana tunne!
Hartiaseutuni on  totaalisen jumissa taas vaihteeksi, mutta kun lihakset hetken saivat käsittelyä alkoi sormissa kihistä kun veri alkoi kiertää ja pääkin keveni. Kun rahilta nousin, tuntui näkökykykin kirkkaammalta ja olin aivan täpinöissäni. Kotona googlasin asiaa ja pitihän ne omat kuivakupit hankkia…

Metkalta hommalta vaikuttaa tämä alipainehieronta. Omassa rauhassa, takkatulen ääressä illan ratoksi mukavaa puuhaa. BB taustalla viihdyttäen/ärsyttäen . Katsotaan sitten muutaman ajan päästä onko vaikutus laajemmin minkämoinen.

Kävin sunnuntaina kirkolla kaupassa ja yritin pähkäillä koko viikon ruokalistan kasaan, että voisin niin halutessani mörrimöykkyillä koko viikon mökillä. Ostoskassiini päätyi salaattia, pinaattilettuja, perunoita, nuudeleita, broitsusuikaleita, wrap-lätysköjä, tonnikalaa, purjosipulia ja kalapuikkoja (näihin iski oikeasti himo!). Pinaattikeiton ja riisipuuron nappasin myös matkaan. Ja sitruuna-ässiä otin pussillisen myös, koska eihän sitä koskaan tiedä jos joku tulee vaikka kylään. Kyllä näillä eväillä pitäisi viikko pärjätä.
Päivälliseksi tein mikroransuja (löytyi pakastimesta), pinaattilettuja ja tomaattia. Fast and easy. Eikä muuten ollut pahan makuistakaan.

What a wonderful day.