Ajatus tästä postauksesta on pompahtanut päähäni useita kertoja kuluneen vuoden aikana, mutta hautautunut sitten voimakkaampien tunnereaktioiden alle ja jäänyt kirjoittamatta.
Nyt luettuani tämän artikkelin EU:n tekstiilistrategiasta päätin viimeinkin ulostaa mietteeni sanoiksi asti.

Eli kyllä minä niin mieleni pahoitan

kun IG:ssä, Facessa, Blogeissa ”vaikuttajat” listaavat kaikkia kausimuotiasioita/vaatteita, mitä eivät aio hankkia.

Ymmärrän ja kannustan postausten takana olevaa ajatusta pikamuodin välttämisestä ja kulutuksen vähentämisestä ja tiedätte kyllä, askelista kohti tilannetta, että maailma oikeasti voisi
olla peittymättä jätevuoren alle ja halpatyömaiden lapsille löytyisi joku muu tapa elättää itsensä ja osaltaan perheensä kuin raataminen orjatyötä muistuttavissa tehdaspätseissä.

Mutta nämä ”vaikuttajat”.
Minulla nousee niskakarvat pysyyn kun luen egon ja sädekehän kiillotuspostauksia kuinka he jättävät ostamatta sitä, tätä ja tuota kauden muotituotetta.
Kivat heille, kun ovat (olevinaan) niin tiedostavia ja hienoja ihmisiä, mutta usein mainostetut (mainostahan se joka tapauksessa on, kun tuote esitellään) tuotteet ovat sellaisia etteivät kyseisen jeesustelijan tyyliin muutenkaan kävisi.
Jättäisivät mieluumin tekemättä ne ostokset/postaukset boutique-ostoksistaan, joita hehkuttavat sitten seuraavana päivänä, ellei niiden käyttöikä ole sen pidempi kuin halpaketjuvaatteiden.

Jättäisivät kokonaan ostamatta vaatteitaan kausittaisen muodin mukaan ja esittelisivät niitä vaatteita ja asuja, jotka ovat käytössä olleet jo vuosia ja edelleen käyttöön jäävät.
Esittelyt vaatteista, jotka ovat kestäneet vuosia, joita on korjattu tai modistettu  miellyttäisivät todella paljon enemmän ja olisivat oikeasti sädekehän kiillottamisen arvoisia, koska juurikin tällä toimintamallilla edistettäisiin sitä, että turha kulutus vähenisi ja kuluttajien arvoja vähitellen muutettaisiin.

Ja sitten perään omaa kehua.
Kärjistettyyn kommentointiin koen olevani täysin oikeutettu, koska vaikka minunkin vaate- ja kenkäkaappini pursuvat tavaraa, asujeni, takkieni ja kenkieni keski-ikä on varmasti pitkälti toistakymmentä vuotta. Silti en joudu naurunalaiseksi julkisella paikalla kulkiessani ja saan jopa kehuja pukeutumiseni suhteen. Sinällään en kyllä valittäisi vaikka joutuisinkin naurunalaiseksi, mieluuminhan sitä iloisia ihmisiä katselee kuin naama norsungenitaaleilla kulkevia.  Aioin viedä luottokenkäni taas kerran suutarille, ja naureskella hänen kanssaan kanonissa että korjauksiin on vuosien mittaan mennyt useampien uusien kenkien hinta, mutta miksi heittää pois, kun voi korjata?
Takkivarastostani löytyy palttoo tilanteeseen kuin tilanteeseen, jokaista niitä on korjattu ja huollettu rakkaudella ja ne kulkevat harteillani varmasti hamaan hautaan asti.

Alusvaatteita, farkkuja ja paitoja ostan toki minäkin vuosittain ja varsinkin alusvaatteiden osalta kehuskelu ”nämä pikkarit on olleet mulla jo viime vuosisadalta” saisi pahoinvoinnin aallon nousemaan kurkkuun, mutta yleensä teen hankinnat kun oikeasti on tarvis.

En minäkään mikään pyhimys ole, kesämekko tarttuu käteen Lindexin/Henkkamaukan/Cubuksen alesta siinä missä kenelle muullekin, mutta sitä retonkia pidän sitten vuodesta toiseen, oli se muotia tai ei.