Nivelsärkyjä ja yövalvomisia

Ihmismieli on siitä outo värkki, että se tuppaa unohtamaan ikävimmät/kivuliaimmat asiat ja kokemukset ja hyvä näin, koska jos näin ei olisi, olisi ihminen kuollut sukupuuttoon, koska harva synnyttäjä toista kertaa siihen hommaan lähtisi.Mutta ikävää näissä kadonneissa muistoissa on se, että myös nivelkipujen iskiessä sitä löytää itsensä aina yhtä yllätettynä kuin suomalaiset autoilijat ensiliukkaiden tullessa (se talvi kun AINA yllättää!),

Aloitettuani Biologisen lääkityksen nivelpsoriini olen porskuttanut kuin sirkuksen palkintohylje ja nauttinut kehoni taipumisesta, toimimisesta ja kivuttomuudesta ilman huolta huomisesta. Hyvinhän elo on sujunutkin, olotila enimmäkseen ollut, kuin en mitään niveltulehdusta sairastaisikaan…
Niinpä asenteella Forever Young and Healthy, olen jääräpäisesti jättänyt huomiotta viime kuukausina ilmenneet kolotukset, kivistykset ja yhden sun toisen nivelen vihlomiset turvotuksineen. En ole suonut huomiota avautumattomille purkinkansille, hankalasti solmiutuville kengännauhoille tai kumman hankalasti napitettaville vaatteille. Päälle betonilakanan lailla laskeutuva väsymyskin on tullut selitettyä loppukesän kiireillä ja ehkä vähän viidennellä koronarokotuksellakin.
Toki olen viimeisen viikon ennen kuukauden Taltz-piikkiä laskenut päiviä ja lopulta ehkä jo tuntejakin siihen kun saan lääkkeen pistää, mutta eihän se nyt sitä tarkoita että vointi tahi lääkkeen vaikutus olisi heikentynyt, ehei!
Eihän mulla mitään, hyvin pyyhkii!

Tauti taisi ottaa itseensä, kun en suostunut taipumaan sen edessä ja otti kovat keinot käyttöön.
Kyllä se eukko nöyrtyy kun valvotetaan pari yötä kunnon muistutuksella siitä kuka on herra ja hidalgo.

 Valvottu on.
Illalla nukkumaan mennessä on suoranaisesti pelottanut asettautua sängylle, kun on kauhulla odottanut, että iskeekö kipu tänään vai olisiko niin hyvä säkä että edellisen yön tuskat olivat vain ”jotain”.
Mutta sieltähän se kipu jymähtää. Se alkaa lantiolta ja valuu siitä vähitellen molempiin jalkoihin, ei ole hyvä olla kyljellään, ei selällään, ei vatsallaan, ei auta jalkopään nosto tai lasku, eikä pääpuolenkaan hiisailu suuntaan tahi toiseen.
Sattuu.
Sattuu.
Sattuu niin saatanasti.

Ei auta kipulääkkeet, ei kipugeelit, ei kylmät eikä kuumat kääreet.
Sattuu vain niin että paikat hampaista rakoilee.

Siinä kärvistellessä myöntää lopulta kaiken muunkin aikaisemmin kieltämänsä:
on hankala pukea ja riisua
on hankala aukoa purkkeja, tölkkejä, käyttää saksia tai saada maitopurkkia pysymään kädessä.
on mahdotonta saada sormuksia sormiin, koska nivel yhdessä ja toisessa ja kolmannessa sormessa on kipeä ja turvonnut
on kipeä, toistaitoinen ja surkea olla 85% ajasta

Ja kun myöntää, niin myös nöyrtyy. Onneksi reumapolin sairaanhoitaja otti soittoni tosissaan ja sain ajan ”heti” – eli 10 päivän päähän :).Biologinen lääke menee todennäköisesti vaihtoon, taidan jopa toivoa tätä.
Aloitin vuonna 2018 Simponilla, josta sain sen verran sivuvaikutuksia, että se vaihdettiin heti kolmen kuukauden jälkeen Cosentyxiin. Taltziin Cosentyx vaihtui  vuoden jälkeen, koska vaikka ihoni silisi ja olo psoriasiksen suhteen oli ok, niin koko sen vuoden mitä Cosentyxiä käytin, podin jatkuvasti jotain infektiota – vuoden antibioottisaldo taisi olla 13 tai 14 kuuria.
Taltz on siis  kolmas biologinen lääke, jota olen käyttänyt ja se on toiminut hyvin näihin päiviin asti, iholla ei psoria näy ja niveletkin pelittivät näihin viime aikoihin asti hyvin.

Mielenkiinnolla odotan poliklinikkavisiittiä, siitä onkin kaksi vuotta kun lääkärissä psorin tiimoilta olen käynyt.

hyvinvointi oma-elama terveys

Vera Vala: Italialainen peli

Viisikko-lukupiirin elokuun kirja on Vera Valan Italialainen peli.

Italialainen peli aloittaa Valan uuden trillerisarjan, jonka päähenkilö on  Salla Kotka, oikeuspsykologian opiskelija. Tapahtumapaikkana on Milano ympäristöineen Italiassa ja Salla on juuri päässyt tunnetun oikeuspsykologin Ruth Segerin harjoittelijaksi Naisten taloon ja Segerin puolustusasianajajatyttären etsivätoimistoon.

Milanon alueella aloittelee sarjamurhailua lehdistön Harlekiiniksi nimeämä tappaja ja vankilassa istuu toinen sarjamurhaaja Kihlaaja. Näillä tappajilla ja murhilla epäillään olevan yhteyksiä ja avuksi pyydetään Ruth Seger.
Poliisilla on mietittynä jo oma ehdokkaansa ja varsinaista syytettä odotellessa ehdokkaan perhe palkkaa jo etukäteen puolustusasianajajan kautta yksityisetsivän (hahaa, Salla pääsee tositoimiin!) tutkimaan juttua puolustuksen näkökulmasta.

Kerronta etenee sujuvasti, Italian kuvaus kaikkine nyansseineen on ehkä parasta antia koko kirjassa. Henkilögalleriaan tutustutaan vähän kerrallaan ja koska kyseessä kirjasarjan ensimmäinen osa, kaikkea ei tietenkään paljasteta heti, mutta väläyksiä kaikista menneisyyden traumoista ja tapahtumista tiputellaan pitkin tarinan etenemistä.
Termi/ajatus Italialainen peli (shakkiavaus) kulkee läpi kirjan mukana ja aikamoista siirtojen miettimistähän ne sarjamurhat ja niiden selvittäminen ovatkin, osuu siis oivallisesti aiheeseen tämä nimi ja lainaukset pelin siirtojen etenemisestä.

Sitten asioihin, mitkä pilasivat osan lukunautinnosta itseltäni. Juonirakennelma oikeuspsykologian opiskelija – nerokas, mutta kiinijäänyt sarjamurhaaja ja vapaalla jalalla oleva kiinnijäänyttä sarjamurhaajaa ”fanittava” toinen tappaja muistuttaa aivan liian selvästi Thomas Harrisin hahmoja Clarice Starling – Hannibal Lecter ja Hammaskeiju & Buffalo Bill.
Toivon todella paljon, että yhteneväisyydet haihtuvat seuraavissa kirjoissa, koska vaikka Italialainen Peli onkin viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu kirja, niin toivoisin tarinan kehittyvän aivan omanlaisekseen, ettei jatko-osissa tarvitsisi hymähdellä yhteneväisyyksille.
Toinen asia mikä itseäni häiritsi oli Sallan kasvosokeus. Ehkäpä sen merkitys selkenee seuraavissa osissa, mutta tässä ensimmäisessä sen esille tuominen tuntui vain tarkoituksellisesta kuriositeetistä (korostui vielä siitä, että viime syksynä lukemassani, vaikutuksen tehneessä Camilla Stenin Perintö-kirjassa  prosopagnosia oli heti alkuun tärkeä osa juonikehitystä).

Summasummarum, lopun märinöistä huolimatta suosittelen kirjaa trillerifaneille, laadukasta tarinaa ja jos ei ole Thomas Harris-fani, niin kolahtaa varmasti kovaa!

kirjalle 3/5 ja lukija Anniina Piipariselle 5/5 🙂

Vera Vala: Italialainen peli
WSOY 2022.
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen.

kulttuuri kirjat suosittelen