Haaveet kaatuu
Viime elokuussa Detur.fi:llä oli netissä ”aarrejahti”, jonka myötä oli mahdollista saada superhyperhalpoja matkoja aurinkoon ja lämpöön. Minäkin innostuin ja sain Turjakkeenkin innostumaan,jos pitkästä aikaa uskaltauduttaisiin lomamatkalle, jos korona olisi jo niin aisoissa että voisi lähteä!
Sain varattua meille viikon matkan Rodokselta huhti-toukokuun vaihteeseen ja se oli täydellinen aika, koska ennen koronaa olimme jo monta vappua Rodoksella viettäneetkin, suorastaan kohtalon sanelemaa oli tämän matkan saaminen!
Passit oli uusittu, uudet bikinit ja kesähörhelömekot hankittu, sortsit sovitettu ja kaikki oli valmiina lähtöön, kunnes viime viikolla Facessa törmäsin paikallisen puskaradion ryhmässä keskusteluun näistä huhtikuun Joensuun lähdöistä.
Matkoja oli peruttu tai annettu mahdollisuus ostaa uusi matka tämän hetkisillä hinnoilla Helsingin lähdöille.
Ihmiset kertoivat jonottaneensa Deturin asiakaspalveluun ikuisuuksia ja osa oli saanut puhelimessa varmistuksen, että heidän matkansa oli peruttu ja osalle oli sanottu että kaikki huhtikuun matkat on peruttu, lopuille todettiin, että matkatoimisto ilmoittaa mahdollisesta peruutuksesta 20 vrk ennen matkaa.
Jonotin itse 35 minuuttia asiakaspalveluun ja sen verran omaan rivienvälistä lukutaitoa, että tajusin meidänkin matkan perutuksi. Silti pienen pieni toivonkipinä jäi mieleen, koska aiemmin olimme saaneet sähköpostia lentoyhtiön vaihtumisesta ja tämähän vahvisti mielikuvaa siitä, että kovasti lähtöä valmistellaan, eikös vaikka?
Facessa keskustelu jatkui vilkaana ja joku taisi linkata paikallislehden toimittajallekin asiasta, koska Karjalaisessa ilmestyi juttu keskustelun tiimoilta viime keskiviikkona.
Ja kas, heti samana päivänä sähköpostiini kilahtikin ilmoitus eli virallinen vahvistus matkan peruuntumisesta.
Voi tätä vitutuksen määrää.
Vaikka hetkittäin olin itse jo kauhistellutkin reissuunlähtöä, koronaan sairastuminen kun edelleenkin pelottaa tosi paljon, niin pettymys on sanoinkuvaamattoman suuri. Nyt jos koskaan olisi viikko kaukana lämpimässä ollut omalle jaksamiselle sellaista eliksiiriä ja tehotippaa, ettei paremmasta väliä.
Tokihan olemme katselleen lähtöjä Helsingistä, mutta ero kotikentältä lähtemiseen on kuin yöllä ja päivällä! Menomatkalla vaikutus ei ole suuren suuri, matkallelähdön huumassa yksi neljätuntinen junassa vain nostaa lähdöntunnelmaa, mutta kun paluulento on Helsingissä joskua aamutunneilla, niin joutuu joko yöpymään täydellä hinnalla muutaman tunnin tähden, tai sitten odottamaan lentoasemalla paluujunan lähtöä useamman tunnin ja sytkytellä sitten puolikuolleena kotiakohti.
Se siitä loman rentoutuksesta. Ja aamulla töihin.
En tiedä oliko niillä arveluilla mitään totuuspohjaa, että Deturin Aarrejahti olisi ollut vain halvan rahan keruuta firman syksyisessä talouskuopassa (nämä superhalvat matkat piti maksaa heti), mutta oli syy mikä hyvänsä tälle kampanjalle ja sille että lopulta lähes kaikki lähdöt maakunnista on peruttu, luottamukseni Deturiin matkanjärjestäjänä on kyllä kärsinyt kovan kolauksen.
Harmittaa, harmittaa ja vielä kerran harmittaa!
Päässä soi edesmenneen Meatloafin ”All revved up but no place to go” – onhan se loma edelleen loma, mutta jos sen täällä kotikonnuilla vietän, niin todellisuus on sitä, että teen mitä aina ennenkin, huolehdin vanhempien asioista, siivoan/raivaan kotia, olla möllötän vain, enkä pääse ollenkaan irti _arjesta_ minkä lomamatka poispoiskauas mahdollistaa.
Joko sanoin että harmittaa?
PS: kuvat ovat edelliseltä Rodoksen reissultamme 2019
Lauantaina läksimme ajelemaan kohti Kuopiota ja hermolepoviikonloppua joskus kymmenen aikoihin aamulla. Meidän tuurillamme lauantain ajosää oli, usean aurinkoisen ja keväisen päivän jälkeen, täynnä tuulta ja lumenpölinää. Tämän myötä haaveiltu aurinkoinen kaupunkiloma kääntyikin suorastaan kevättalvimyrskyssä tarpoiluksi!
Majoituimme Kuopion torin laidalla Scandic Atlaksessa ja yllärinä saimmekin huoneen jo heti puolilta päivin käyttöömme kun respasta kysyimme josko voisimme matkatavaroita säilytykseen jättää.
Huoneemme oli tilava, meillä oli jopa oma parveke, mutta sitä ei kyllä paljon tuulessa ja tuiskussa päästy hyödyntämään, kesällä varmasti huippuihana lisä oleskeluun ja istuskeluun.
Majoituttuamme suuntasimme ulos tuulisille kaduille kiertelemään kaupunkia, kävimme kauppahallin Trubessa välikahvilla ja sen jälkeen kävimme ostamassa sekä kylpyvaahtoa että kylpykuulan. T. löysi itselleen kaksi tuoksua, Armanin Coden ja Dolce&Gabbanan the Onen, minä en löytänyt yhtään itseäni innostavaa parfyymia, mutta harvassa paikassapa tuoksuja nykyään enää saattaa käyttääkään, joten murheeseen vajonnut ja säästyivät nekin rahat tulevaisuuteen johonkin muuhun kivaan.
Shoppailltuamme kylliksi palasimme huoneeseen arpomaan kylpyvuorot ja minä voitin ensimmäinen Onnen hetken eli pääsin täyttämään ammetta kuumalla vedellä ja tuoksuvalla kuplavaahdolla!
Olimme huoneessa jo etukäteen katsastaneet ruokalistan ja valinneet suosikkimme, mutta yllätys olikin suuri meidän saadessa eteemme aivan toiset listat! Huoneessa ollut ruokalista oli vanhentunut/väärä ja etukäteen himistellyt annokset jäivät siis saamatta, mutta uudeltakin listalta valitut ja eteenkatetut annokset upposivat ilman naamanrutistelua ja vähän teki mieli jopa lautasta nuolaista, niin herkkua oli ribsien glaseerauskastike…
Jalat hellinä palasimme hotellille ja pistimme taas veden valumaan ammeeseen, minä nautiskelin vuorostani kylpykuulasta, joka soi veteen ruusunlehtiä, tuoksun ja pinkin värin ja T. testasi vuorostaan vaahtokylvyn perusteellisesti.
Maanantaina hyvän aamiaisen jälkeen kiersimme vielä pari kirpparia ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti Joensuuta. Tuuli ja tuisku yltyivät kotimatkaakin siivittämään ihan kiitettävästi, mutta onneksi meillä ei ollut hoppu mihinkään ja ilman pöpelikkövisiittejä selvittiin kotipihaan.