Kaikenlaista huolta ja hermoilua, väsymyksestä ja yleisestä kiukuttelusta puhumattakaan,  oli helmikuuni pullollaan, joten  pakenin itselleni ominaiseen tapaan arkea kirjojen pariin. Helmikuussa ei olisi tullut  mieleenkään lukea mitään maailmankirjallisuuden merkkiteoksia, enkä oikein halunnut lukea murhista, rikoksistakaan, joten mitäpä jäi jäljelle?

Aku Ankat ja kevyt hömppätirallaa.

Tosin olen kyllä oikeastaan sitä mieltä, että ehkä on aivan väärin ja suorastaan rikollista linjata Enni Mustosen Järjen ja Tunteen tarinoita-sarja hömpäksi – niin paljon Suomen historiasta ja  varsinkin Suomen naisten osallistumisesta siihen , sai nautiskella viisiosaisen sarjan mukana. Itsenäistyvän Suomen maailmankuva,tapahtumat ja elämä avautuivat todella hienosti Hilman ja Annan elämänpolkujen kautta.

Nimettömät.
Sarjan aloitusosassa työläisperheen Hilma saapuu 1890-luvun Helsinkiin piikomaan naisasianainen ja matkakirjailijatar Augusta Ahlstedtin huusholliin. Myös pappisuvun tytär Anna saapuu tätinsä korteeriin opiskelujensa takia. Erilaisista lähtökohdista huolimatta molemmat tytöt ovat aikansa naismallista poikkeavia persoonia ja heidän kasvamistaan ja heräämistään omaa napaa laajempiin asioihin eri yhteiskuntaluokista ponnistaen on kiehtovaa seurata.
Mustasukkaiset
Vuodet 1899-1902.
Helmikuun manifesti julkaistaan ja Venäjän keisarikunnan ote Suomesta tiukkenee. Anna on valmistunut maisteriksi ja saanut opettajan sijaisuuden.Hilmalla on pieni poika, hän työskentelee ompelijana ja hänen miehensä Artturi kiertää ympäri maita ja mantuja Työmies-lehden ”toimittajana” ja raittiuspuhujana. Haaveet ja suunnitelmat omasta henkilökohtaisesta tulevaisuudesta jäävät ”lapsipuolen” asemaan kun yhteiskunnan muutokset innostavat tormakat naiset mukaan taisteluun sortovaltaa ja laittomia kutsuntoja vastaan.
Lipunkantajat
Vuodet 1902-1907.
Hilman ja Annan eloa seurataan mm.suurlakon kuohunnassa ja Suomeen saadaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Hilman lasten isä Artturi häviää ”lopullisesti” omille teilleen ja Hilma löytää turvan ja rakkauden Veikosta. Anna puolestaan rakastuu naimissa olevaan opettajakollegaan, tulee raskaaksi ja kokee rankan keskenmenon.  Sekä Anna että Hilma toimivat aktiivisesti ajaakseen kannattamiaan asioita ja molemmat myös päätyvät eri puolueiden ehdokkaiksi vaaleihin.
Sidotut
Vuodet 1913-1918.
Augusta Ahlstedtin kuoltua Anna solmii avioliiton tuomari Joonas Weckmanin, joka on hoitanut Annan ja Annan tädin asioita vuosikaudet, kanssa ja alkuun hyvältä vaikuttanut liitto osoittautuu suureksi erheeksi. Hilma puolestaan lähtee Veikon ja lastensa Annan ja Voiton kanssa Amerikkaan, missä toiveet paremmasta elämästä sortuvat Veikon kuolemaan. Hilma palaa takaisin  Suomeen ja kun Suomen itsenäisyystaistelut kuohuvat jakaen lopulta kansaa punaisiin ja valkoisiin, tekevät Anna ja Hilma parhaansa toisiaan auttaen vaikka asemansa puolesta ”eri puolilla” olevatkin.
Parittomat
Yllätys-yllätys. Kun aiemmat sarjan kirjat ovat jatkaneet tarinaa siitä, mihin edellinen jää, tämä päättöosa hyppääkin jo suoraan 2000-luvulle. Petyin suunnattomasti hyppäystä nykyaikaan ja vaikka päähenkilöt ovatkin Annan ja Hilman sukua x-sukupolvessa, ei tarina yllä lähellekään aikaisempien osien kiehtovuutta. Erillisenä hömppäromantiikkaopuksena luettavaksi kuumana kesäpäivänä laiturinnokassa ihan ok, mutta suosittelen lopettamaan Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan nelososaan Sidotut.

**************
Pidän tosi paljon Enni Mustosen tavasta kuvata oikeasti tapahtunut historia kuvitteellisten, mutta todentuntuisten ihmisten kautta. Erityisesti viehätyn siitä, että historiaa ja tapahtumia kuvataan naisten näkökulmasta.  Naisten näkökulma ja kokemus asioista poikkeaa paljon virallisten kirjausten maailmasta – Järjen ja tunteen tarinoiden tapahtumatkin ovat tuttuja koulun historian tunneilta, mutta kliinisesti kirjatut oppikirjakuvaukset saavat kummasti lihaa luittensa päälle, kun lukee tapahtumien kulusta koteja ylläpitäneiden naisten silmin tarkkaillen.