Piia Leino: Yliaika, ajatuksia kirjasta ja Kirja-arvonta!

Pia Leinon kirja Taivas (2018) sai minut aivan hepuloimaan, niin kaunis ja hyvä ja hienosti kirjoitettu se on. Helmikuussa 2018 kirjoitin siitä arvostelun ja arvoin silloin yhden ”Taivaan” lukijoillekin.

Perinteet ansaitsevat kunnioitusta ja koskapa sain  juuri Kustantamo S&S:ltä arvostelukappaleen Leinon uutukaista Yliaika, niin täältä pesee taas:

Piia Leinon Yliaika vie lukijan vuoden 2050 Suomeen, missä LEX 75 määrittää, että
”Suomen kansalaisuus loppuu henkilön täyttäessä 75 vuotta, minkä jälkeen hänellä ei ole Suomessa oikeustoimikelpoisuutta. 75 vuotta täyttäneen omaisuus takavarioidaan valtiolle ja luovutetaan hänen perillisillee kuoleman jälkeen, 
kuten laissa muualla on säädetty. Jos henkilö täyttää 76 vuotta, omaisuus siirtyy pysyvästi  valtiolle”.

Lex 75 ideoijana 2020-luvulla ollut Annastiina Kankaanrinta on vuonna 2052 elänyt täyden ja menestyksekkään elämän, hänen 75-vuotispäivänsä exituksen valmistelut ovat vain viimeisiä sanoja vaille valmiit ja kaiken pitäisi olla täydellistä
.
Mutta Annastiinan vaikeus keksiä mieliinpainuvia viimeisiä sanoa myllertää hänen päänsä ja pistää miettimään onko hän oikeasti elänyt ja tehnyt kaiken mitä olisi halunnut ja/tai pitänyt tehdä.
Äkkipäätöksellä (aika ei riitä!) hän jättää omat Exitus-juhliansa väliin ja pakenee  Amimoninsa, Heath Ledgerin näköisen halogeenihahmon kanssa metsään.
”Metsämummoja”, ihmisiä jotka ovat laista huolimatta halunneet jatkaa elämäänsä, vaikka sitten oikeuksittomina epäkansalaisina  on ollut aina lain voimaantulosta asti, eikä Annastiina olisi koskaan kuvitellut olevansa yksi heistä, mutta sellainen hänestä tulee. Kevyin retkivarustein ja aurinkopaneli Amimonin latausta varten repussa hän astelee metsän suojaan.Peruspalveluministeriksi kivunnut Annastiina ja hänen puolisonsa pääministeri Risto ovat voimahahmoja 2020-luvun lakiesityksen takana – alkusysäyksenä oli huoli ikääntyvän väestörakenteen taloudellisista vaikutuksista ja ilmastonmuutoksesta, mutta alunperin kyseessä ollut mahdollisuus, muuttui kammottavan nopeasti säännöksi. Eläminen tehostuu, mutta muuttuuko se paremmaksi vai ehkäpä pikemminkin vain suorittamiseksi, kun elämän ”viimeinen käyttöpäivä” on  tiedossa?

Seitsemänkymppiset ovat pitkälti varsin terhakoita nykypäivänä, kun terveydenhuolto ja ravitsemustilanne on niin hyvä, joten kirjan esittämä LEX 75 on ensiajatuksella utopistinen, mutta onko sittenkään?
Korona on tuonut eteen tilanteen, että joissakin maissa on jouduttu valitsemaan tehohoitoon/hengityslaitteisiin pääseviä sillä kriteerillä, millä potilaista on parhaat mahdollisuudet parantua…
Sairaalassa jo ennen koronaa lääkärit tekivät päätöksiä jatkohoidoista, leikkauksista ja toimenpiteistä perustuen potilaan ikään…Mutta takaisin kirjaan!
Synkkyydestään ja surumielisyydestään huolimatta Yliaika ei ole pelkää angstia vaan sivu sivulta syvältä puskee ajatus ja usko siihen, että asioita voi muuttaa. Kerran tehtyjä päätöksiä ja lakeja voi käsitellä uudestaan ja parantaa, huonoista voi luopua.

Piia Leinon Hesarissa olleessa haastattelussa hän sanoo hienosti dystopioiden synkistelystä
”Ottamalla jotain pois näytetään, mitä hyvää meillä on ollut.”

Ja ihmisillä on mahdollisuus muuttaa maailmaa.

Piia Leino: Yliaika
232 sivua
Kustantamo S&S

*********************************

Haluan arpoa lukijoiden kesken tämän ajatuksia herättävän kirjan ja antaa jollekin toisellekin mahdollisuuden hypätä Annastiinan matkaan.
Kerro kommenteissa (jätä toimiva sähköpostiosoite)    haluaisitko sinä tietää ”viimeisen käyttöpäiväsi” vai oletko mieluumin tietämätön?
Arvon Piia Leinon Yliaika-kirjan ensi perjantaina.

kulttuuri kirjat suosittelen
Kommentit (30)
  1. En haluaisi tietää viimeistä päivääni. Mielenkiintoiselta tuntuva kirja. Mukana arvonnassa.

  2. Mielenkiintoinen idea! Itse en todellakaan haluaisi tietää…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *