Tag: #kirjoitushaaste

Auringossa Mies seisoo aurinkoisella takakuistilla ja tarkastelee pihan lumipeitteeseen paljastuneita pälviä ja aloittelee lähes uhmakkaalla äänensävyllä keskustelua itsensä kanssa. Tänä vuonna mie aion ruskettua oikein kunnolla. Oikeesti silleen, että olen kuin kahvipapu. Ootahan vaan! Se riisuu paitansa siltä seisomalta ja pörhistelee auringonsäteiden lämmössä, ojentelee käsiään ja tarkastelee niitä joka puolelta, kuin odottaen että kullanruskea päivitys […]

Marraskuu  Itku oli herkässä. Palattuani hotellista kotiin, joka oli sinusta tyhjä, halusin vain saada pois kaiken, mikä vähänkään sinusta muistutti. Mieltä painoivat tekemättömät työt, nurkkiin täyttyvät muuttolaatikot, yhä kaapeissa pakkaamista odottavat tavarat. Elämää ei helpottanut kurkkuun, ja nenään tikkuamaan jäänyt kesäflunssakaan, mutta kun voimat tuntuivat loppuvan niin jaksoin sillä kuuluisalla Suomalaisella Sisulla vielä vähän pitemmälle, […]

Työpaikan seinällä nakuttavan kellon viisari eteni tuskastuttavan hitaasti kohti neljää. Pukuhuoneessa odottivat rennommat vaatteet, valmiiksi pakattu reppu, teltta ja ne tärkeimmät: festariliput. Kyyti tulisi hakemaan suoraan ovelta ja tie veisi kohti helteistä Seinäjokea ja Provinssirokkia. Pitkän talven odotus kruunautuisi kahtena huimaavana päivänä täynnä ”rauhaa, rokkii ja rakkautta”! Puhelin soi varttia vaille neljä. Ystävä soitti ja […]

Seison pitkään peilin edessä ja katson itseäni, 55-vuotiasta naiseläjää, hitaasti päästä varpaisiin: eriparisukat jalassa pillifarkut oranssinen puuvillapaita hiukset miten sattuu eikä kasvoilla meikin hiventäkään. Hymyillen sanon itselleni ei paha laisinkaan, toimivat jäsenet ja pääkin, ainakin suurimman osan aikaa ja oikeastaan ihan nätti. Riisun kehoani peittävät vaatteet pois ja katson uudestaan peilikuvaani ja nyt jo vähän […]

Hirveä ryysis. Konsertti oli alkamassa muutaman minuutin päästä, mutta jono narikassa ei tuntunut lyhenevän yhtään ja ihmiset alkoivat olla kiukkuisen ärhäköitä. Mikä tässä nyt maksaa? Miten tämä kestää näin kauan? Ei nyt yhden takin ripustaminen voi kestää noin kauan! Hoen itselleni, että tästähän minä palkkaa saan, hymyile nainen, hymyile, mutta kiireessä hymyni alkaa hyytyä. Vastuullani […]

Nainen vilkaisee rannekelloaan, lähtevien lentojen ilmoitustaulua ja sitten miestä, joka sitkeästi tuijottaa ulos ikkunasta.
Voisitko halata minua?

Kutsu nököttää hyllynkulmalla ja vaatii ottamaan kantaa. En halua, en halua, en halua! Aamulla huomaan kuitenkin pukevani ylleni pikkumustan, etsiväni hillitymmällä korolla varustetut avokkaat kaapista ja sujauttavani ne mustien sukkahousujen verhoamiin jalkoihini. Vilkaisu peiliin, vallattoman hiussuortuvan pujottaminen korvan taa ja olen matkalla. Perillä pysyttelen syrjemmällä ihmisjoukosta, joka jo vähän rennompana, hiljaa jutellen asettuu pöytien ääreen […]

Hissi oli sellainen pieni ja vanhanaikainen, metalliveräjäkin oven edessä, saranat nirskuivat viiltävästi kun avasin oven. Hissikopissa tuoksui vienosti edellisen kulkijan parfyymi, enkä millään saanut sen nimeä mieleeni, vaikka tuoksu olikin tuttu Kerrosnappuloiden numerot olivat kuluneet tuhansien sormenpainallusten alla haaleiksi, mutta osasinhan minä vaikka silmät ummessa painaa ykköstä. Ala-aulassa kiskoin ison laukkuni ulos hissistä enkä edes […]

Maanantai Herään kukonlaulun aikaan, venyttelen nautinnollisesti ja lempeästi herättelen unista varttani, ikkunan takana aamu avautuu vielä hämäränä, mutta valonkajastuksen lumella pystyy jo aistimaan. Nousen hiljaa etten herättäisi puolisoani, puen aamutakin ylleni ja hipsin hiljaiseen keittiöön. Perkolaattorin rupsutellessa juttujaan pudotan paahtimeen kaksi ruisleipäpalaa ja avaan sälekaihtimet uuteen päivään. Katan pöytään sen kauneimman ruusukuppini, taittelen limenvihreän servietin […]