Tag: #kirjoitushaastekrapu

Viikon 19 Krapu

Viikon 19 Krapu

Kesäpäiväksi keskelle järveäVeneen kääntäminen on hikinen urakka, mutta tuntuu että riidan aikaansaama vitutuksen määrä kasvattaa kertoimen kanssa lihasvoimiani ja talviuniaan viettänyt vene on nopeaakin nopeammin oikeinpäin. Posautan tapin reikäänsä, rumautan pohjaritilät paikoilleen, viskaan äyskärin perään ja runnon airot hankaimiinsa. Rivakka töytäys ja vene on vesillä, minä hyppään perään, könyän keskituhdolle ja airot asettautuvat talvenkin jäljiltä […]

Viikon 18 Krapu

Viikon 18 Krapu

Life is a rollercoaster Pyörittelin punavalkoraidallista pilliä lasissani, oranssinpunainen neste muodostaa hitaan pyörteen, missä jääpalaset kilahtelivat satunnaisesti toisiinsa. Siemaisen juomaa silloin tällöin ja silmäilen ympäristöä tarkoituksellisen välinpitämättömän näköisenä, vaikka todellisuudessa skannaan kotkankatseellani jokaisen terassilla istuvan tai sen ohi kulkevan ihmisen. Tänään. Olen päättänyt, että nyt riittää sureminen, elämä on tässä ja nyt, enkä yhden hulttion […]

Viikon 17 krapu

Viikon 17 krapu

Auringossa Mies seisoo aurinkoisella takakuistilla ja tarkastelee pihan lumipeitteeseen paljastuneita pälviä ja aloittelee lähes uhmakkaalla äänensävyllä keskustelua itsensä kanssa. Tänä vuonna mie aion ruskettua oikein kunnolla. Oikeesti silleen, että olen kuin kahvipapu. Ootahan vaan! Se riisuu paitansa siltä seisomalta ja pörhistelee auringonsäteiden lämmössä, ojentelee käsiään ja tarkastelee niitä joka puolelta, kuin odottaen että kullanruskea päivitys […]

Viikon 16 krapu

Viikon 16 krapu

Uusi alku Kioski seisoi yksin ja unohdettuna kaupungin pohjoisreunalla, siellä ”kaupungin vuokratalo-alueella, missä on kamalan rauhatonta”. Seinät olivat töhritty, mutta myyntitiskin lasit heijastelivat kevätaurinkoa ehjinä. Olisi kioskissa asiakkaita riittänyt, mutta omistajapariskunnalle oli tullut ero, riitainen sellainen ja kioski oli jäänyt kiistakapulaksi josta kumpikaan ei halunnut luopua, mutta ei myöskään yksinään pitää. Lähiökioskin kohtalon ratkaisi kulman […]

Älä ota sitä niin vakavasti

Viikon 15 Krapu

Marraskuu  Itku oli herkässä. Palattuani hotellista kotiin, joka oli sinusta tyhjä, halusin vain saada pois kaiken, mikä vähänkään sinusta muistutti. Mieltä painoivat tekemättömät työt, nurkkiin täyttyvät muuttolaatikot, yhä kaapeissa pakkaamista odottavat tavarat. Elämää ei helpottanut kurkkuun, ja nenään tikkuamaan jäänyt kesäflunssakaan, mutta kun voimat tuntuivat loppuvan niin jaksoin sillä kuuluisalla Suomalaisella Sisulla vielä vähän pitemmälle, […]

Viikon 14 krapu

Viikon 14 krapu

Työpaikan seinällä nakuttavan kellon viisari eteni tuskastuttavan hitaasti kohti neljää. Pukuhuoneessa odottivat rennommat vaatteet, valmiiksi pakattu reppu, teltta ja ne tärkeimmät: festariliput. Kyyti tulisi hakemaan suoraan ovelta ja tie veisi kohti helteistä Seinäjokea ja Provinssirokkia. Pitkän talven odotus kruunautuisi kahtena huimaavana päivänä täynnä ”rauhaa, rokkii ja rakkautta”! Puhelin soi varttia vaille neljä. Ystävä soitti ja […]

Viikon 11 krapu

Viikon 11 krapu

Vaikea päätös Mies istuu pimeässä autossa ja tuijottaa katuvalojen valaiseman kadun yli varjoissa odottavaa, pimeän mustaksi maalaamaa punaista ovea. Mies on valmistautunut tähän keskusteluun päiväkausia, harjoitellut lauseita etukäteen, miettinyt perusteluja puolesta ja vastaan, treenannut kuin maailman tärkeimpään työhaastatteluun. Aivan turhaan, koska sisimmässään hän tietää, että tosipaikan tullen ei osaa käyttää harjoittelemistaan fraaseista ainoatakaan, vaan suoltaa […]

Viikon 9 krapu

Viikon 9 krapu

Kutsu nököttää hyllynkulmalla ja vaatii ottamaan kantaa. En halua, en halua, en halua! Aamulla huomaan kuitenkin pukevani ylleni pikkumustan, etsiväni hillitymmällä korolla varustetut avokkaat kaapista ja sujauttavani ne mustien sukkahousujen verhoamiin jalkoihini. Vilkaisu peiliin, vallattoman hiussuortuvan pujottaminen korvan taa ja olen matkalla. Perillä pysyttelen syrjemmällä ihmisjoukosta, joka jo vähän rennompana, hiljaa jutellen asettuu pöytien ääreen […]