Pääsin siis hakemaani työvoimakoulutukseen. Nyt minulla on puolitoista viikkoa aikaa valmistautua. Olen selvittänyt repputilanteeni ja valinnut sopivan repun kannettavalle tietokoneelle, kansiolle ja kirjoitusvälineille. Sain veljeltäni repun, johon juuri ja juuri mahtuvat treenikamppeeni, sillä siirsin entisen treenikamareppuni opiskelurepuksi. Tarvitsen repun, johon saan mahtumaan kannettavan tietokoneen tykötarpeineen, ja entinen treenikamareppu sisältää erittäin hyvän taskun kannettavalle. Olen myös järjestellyt kynäkoteloani, vaikka olen ajatellut tekeväni mahdolliset muistiinpanot tietokoneella.

Tein eräänlaisen osaajaprofiilin koulutuksen sisältämien opintojaksojen opetussuunnitelman pohjalta ja päädyin huomaamaan, etten osaa vielä kovinkaan hyvin koulutuksessa opetettavia asioita. Toisaalta olen menossa nimenomaan opiskelemaan ja tiedän, että oppiminen tapahtuu omalla epämukavuusalueella. Päädyin ajattelemaan, että ilmeisesti tulen oppimaan hyvin paljon – tai ainakin toivon niin. Tiedän myös entisenä opettajana, että opetussuunitelman teksti on aina melko korkealentoista, mutta konkretisoituu, kun sisältöihin päästään käsiksi.

Kampaajalla ei tarvitse käydä, koska kävin siellä jo ennen haastattelua. Muuten olen tällä viikolla ikään kuin lomalla, vaikka seuraan satunnaisesti työpaikkoja, mikä on tavallaan turhaa, koska tiedän, että olen seuraavaksi monta kuukautta työvoimakoulutuksessa. Nyt tällä viikolla käyn vain jumpissa ja luen romaaneja odotellessani, että tulisi jo ensi viikko ja koulutus alkaisi. Sitten saan enemmän varsinaista sisältöä näihin postauksiinkin!

Kaiken yrittämisen ja hakemisen jälkeen olen saanut viestejä, joissa todetaan, että työhakemukseni on ollut hyvä, mutta en ole saanut hakemaani kesätyöpaikkaa. Saamissani viesteissä, joissa kerrotaan, etten ole edennyt hakuprosessissa, on tehty selväksi: hakemus on kirjoitettu hyvin, sinulla on mielenkiintoinen tausta (niin varmasti, kun työkokemus on eri alalta), mutta valitettavasti sinulla on liian vähän työkokemusta meidän alaltamme. On kuitenkin hienoa saada palautetta hakemuksesta, varsinkin kun hakijoita oli 150!

En ole saanut kuitenkaan pelkkiä tyrmääviä viestejä, sillä pääsin hakemaani työvoimakoulutukseen. Tuntuu siltä, että tämä on ensimmäinen todellinen askel, jonka otan matkalla kohti uutta alaa ja uutta uraa. On hassu sattuma, että sain tiedon päivälleen kaksi kuukautta sen jälkeen, kun aloitin tämän blogin. Kaksi kuukautta sitten tunnelmat olivat monenlaiset, mutta päällimmäiset tunteet irtisanoutumisen jälkeen olivat ahdistus ja kauhu. Meninkö todellakin tekemään jotain sellaista?

Nyt olo on helpottunut. Päivilleni tulee uutta sisältöä ja elämälleni uusi suunta. En vielä tiedä, kuinka paljon tulen kirjoittamaan koulutuksen sisällöstä tänne blogiin, mutta ainakin tulen kirjoittamaan tunnelmia ja ajatuksia. Aikaa ei ole enää yhtä paljon, mutta uskon ja toivon, että sitä jää sen verran, että ehdin peilailla tuntemuksia ja raportoida siitä, miten alanvaihto etenee.

Kiitos tsempistä ja tykkäyksistä! Rohkeasti kohti uutta!