Juhannus Helsingissä

Onkohan ollut eilisen kaltaista juhannussäätä sitten 80-luvun? En ainakaan muista!

En ole tainnut myöskään viettää juhannusta sen kummemmin sitten lapsuuden mökkireissujen. Juhannus 2015 oli poikkeus tästä, kun Mustikkamaalla järjestettiin Muu Maa -juhannus, jossa oli kyllä kiva tunnelma.

Huomiota saa, jos on makkaraa

En jaksa kauheasti stressata juhlapyhistä, jos ei mitään erityistä ilmaannu, niin sitten ei, en jaksa pakkojuhlia räntäsateessa.  Joulua fiilistelen yleensä marraskuusta lähtien kuuntelemalla joulumusiikkia ja polttelemalla kynttilöitä, mutta esimerkiksi viime joulun vietin siivoamalla kämpän ja nautin yksin olemisesta. Vappuna ja juhannuksena olen yleensä pysytellyt myöskin aika lailla kotosalla riippuen vähän säästä ja omasta fiiliksestä.

Nyt olen ottanut käyttöön uuden juhannusaaton perinteen: ikkunoiden pesemisen. Perinne alkoi vuosi sitten, kun sisko tuli perheineen kylään, eikä ikkunoista nähnyt läpi. Juhannus on muuten täydellinen hetki pestä ikkunat: mänty on laskenut siitepölynsä paria viikkoa aiemmin ja linnut eivät enää sekoile ihan niin hulluna pesäpuuhiensa kanssa kuin alkukesästä, eivätkä siten lentele liian puhtaisiin ikkunoihin. Täytyy kyllä toisaalta myöntää, että juhannuksena ikkunat alkavat näyttää jo siltä, että ulkona sataisi jatkuvasti, joten silloin ne viimeistään kannattaa pestä. Kirkastuu aamukahvihetki kummasti, kun näkee ulos!

Eilen oli kuitenkin niin mahtava sää, että tuli ikkunanpesusession jälkeen pakottava tarve päästä ulos, jonnekin rannalle ja ihmisten ilmoille. Otettiin sitten skumpat matkaan ja päädyttiin grillailemaan ystäväperheen siirtolapuutarhamökille. Oli mukavaa, kun paikalla oli lapsia, koiria, isoäitejä ja vanhoja tuttuja.

Yllättävän paljon oli Helsingissä porukkaa yöllä! Sompasauna oli tupaten täynnä ja Suvilahdessakin riitti terasseilla porukkaa. Sompasaunailu on kyllä meillä vähän jäänyt sen jälkeen, kun porukka on lisääntynyt siellä huimasti, mutta ihan mahtava paikkahan se on. Hieman haikeana muistelen sitä hökkeliä, jossa saunottiin usein ihan vain tutulla pikkuporukalla. Hieno ilmiö tämä kaupunkisaunakulttuuri kuitenkin; kivaa seuraa, uusia tuttavuuksia ja yhteisöllisyyttä löytyy aina.

Hyvää juhannusta kaikille! Ja jos tänään juhannuspäivänä on illalla tekemisestä puutetta, niin vinkki vinkkinen: Hietsussa soitetaan tänään laadukasta teknoa!

Koti Oma elämä Höpsöä

Soolo nelikymppisen mielenmaisemasta

Pääsin viime viikolla soolon tekemisessä kunnolla vauhtiin, kun sain työskennellä teatteritilassa, johon esitys oikeasti tulee.

Kafkan pienoistekstit ovat loistavia. On ihan uskomatonta, miten sata vuotta sitten kirjoitetut jutut tuntuvat käsittelevän juuri mun elämää juuri tällä hetkellä! Tai oikeastaan ihan ylipäänsä kenen tahansa keski-ikäisen ajatusmaailmaa tässä ajassa tänä päivänä. Ne ovat samaan aikaan ihan helvetin kyynisiä, lakonisia ja ahdistaviakin mutta silti omalla mustalla tavallaan hauskoja.

 

Opetellessani tekstejä, olin tyytyväinen, että tulin tehneeksi näin osuvan valinnan. Ottaessani tekstejä haltuun, tuntui, että ”nyt olen oikeasti jonkin asian ytimessä”. On mahtavaa, että edes silloin tällöin tulee sellainen olo. Useimmiten esityksen tekeminen on nimittäin silkkaa puurtamista tai hakuammuntaa. Joskus sitten kala nappaa koukkuun.

Olen neljäkymmentä, Kafka kuoli nelikymppisenä. Soolo tulee olemaan oodi nelikymppisyydelle.

Sooloa tekemällä tulee opittua paljon: Miten työstää yksin esitystä, miten ohjata itseään, millaisesta teatteriestetiikasta itse pidän, millaiseen ilmaisuun taivun, mihin en, mikä on olennaista, mikä ei, miksi ylipäänsä teen teatteria…

Omien taitojen ja resurssien rajallisuuden myöntäminen on ollut ehkä rankinta tänä keväänä. Taitojen ja tietojen rajallisuus ja se fakta, että aikaa ei ole enää loputtomiin, sen kanssa varmasti moni keski-ikäinen painii. Kysymykset siitä, miksi en uskaltanut aikaisemmin, miksi sysäsin asioita tulevaisuuteen, miksi en osannut nauttia silloin, kun olin vielä nuori, miksi sitä ja tätä. Ei tätä kaikkea voi oikein muuten tarkastella kuin mustan ja todella absurdin huumorin kautta ja senhän Kafka juuri tekee. Absurdia taidetta tuskin olisi ilman keski-ikäistyneitä taiteilijoita.

Työ ja raha Runot, novellit ja kirjoittaminen Teatteri Ajattelin tänään