Lokakuu oli oikeastaan ihan perseestä. En nyt mene siihen enempää, mutta sanotaanko, että olen ollut yksin omien junnaavien ajatusteni kanssa enemmän kuin laki sallii. Katsonut ihan liikaa Love Island Ruotsia (ei, perusteluksi ei käy se, että haluan oppia ruotsia!), murehtinut ihan liikaa ja tehnyt liian vähän asioita, joita ”olisin voinut tehdä, kun kerrankin on aikaa”.

No, lokakuu oli mikä oli. Toki hyviä puolia tuossa oli se, että ehdin pitkästä aikaa nähdä vanhempiani, käydä mökillä, ulkoilla paljon, käydä kaverin kanssa uimassa jääkylmässä vedessä, pestä pyykkiä (tonttulakit esim. ja joululiinan viime joululta), kirjoittaa aamusivuja, nukkua hyvin, ideoida uutta esitystä ja kuunnella niitä äänikirjoja. Tietenkään aina ei tarvitse saada niin paljon aikaiseksi, mutta sellainen turha nyhjääminen ei ole ihmiselle hyväksi. Ei se ole lepoa, jos koko ajan murehtii kaikkea.

Marraskuu on tuonut tullessaan muun muassa meditoinnin, systemaattisen itsetutkiskelun. En ole koskaan meditoinut (!), mutta nyt olen vihdoin perehtynyt siihen, mitä se on ja miksi se on luultavasti juuri se, jota nyt elämääni kaipaan! Miten jo ensi askeleet ovat avartaneet näkökantaani itseäni ja ulkoista kohtaan. Olen tehnyt kerrankin pää sauhuten erilaisia itsetutkiskelutehtäviä, jotka eivät ole henkisesti ihan helppoja. Ne vievät myös aikaa!

Kamppailen nyt oikeasti kaikin voimin itseni kanssa, että pääsisin vihdoin elämässä eteenpäin, enkä tuntisi jatkuvaa riittämättömyyden, mitättömyyden ja ahdistuksen tunnetta ja että pääsisin eteenpäin urallani, jonka tuntuu vain junnaavan paikoillaan. (Miksi en esimerkiksi ikinä saa mitään apurahoja, vaikka olen tehnyt aika paljon ja monenlaista ja miksi en ylipäänsä osaa muuttaa tekemisiäni toimeentuloksi?) Mistä tietää, josko meditaatiolla olisi myös positiivisia vaikutuksia fyysiseen terveydentilaani, joka on tällä hetkellä aika surkea.

Olen tutustunut tuollaiseen ”meditaation alkeet” systeemiin, jossa ensin:

Opitaan rentoutuminen.

Tutustutaan kirjoitusharjoittein omaan tämänhetkiseen itseen, menneeseen ja omiin ajatus- ja tunnekaavoihin ja vallitseviin ajatusrakennelmiin.

Pohditaan kirjoittamalla ja ajattelemalla, mitä haluaisi vanhojen ajatusmallien ja tunteiden tilalle, millainen ihminen haluaisi olla ja mitä oikeasti tehdä. 

Lopuksi yhdistetään nämä kaikki kolme vaihetta meditoinnin myötä.

Pitkä prosessi siis, vie kuukausia ja vuosiakin. En yhtään ihmettele, että jotkut munkit saavat koko elämänsä kulumaan tähän! Itse tein tänään aamulla yhden itsetuntemusharjoituksen  kirjoittamalla. Siihen meni kolme tuntia, enkä päässyt edes puoleen väliin! En ole päässyt siis vielä lähellekään meditoinnin aloittamista!

Ensin täytyy tutustua kaavamaisiin toimintamalleihinsa kunnolla, työstää niitä ainaisesti vallitsevia tunnetiloja ja pakkoajatuksia, joista haluaa päästä eroon ja myöntää se, kuka on ollut ja miten elämä on tullut elettyä, mitä kulisseja itsellä on ollut ja mitä itse ajattelee itsestään. Sitten astetta viisaampana voi alkaa pohtia, mitä haluaa tilalle.

Marraskuu on tuonut mukanaan myös kaksi kiinnostavaa kurssia, jotka nyt teettävät hommaa mukavasti. Toinen liittyy näyttelemiseen ruotsiksi  ja toinen teatterin taidekasvatuspuoleen ja yleisötyöhön. Lisäksi oma esitys alkaa painaa takaraivossa aika lailla. Neljän viikon päästä alkavat jo harjoitukset! Taidan olla vähän sirkushevonen, parhaimmillaan pienen paineen alla. Hain myös eilen erästä apurahaa, jota en kylläkään taaskaan usko saavani (huono asenne, tiedän), mutta sentään hain, vaikken edes ollut aiemmin ajatellut ollenkaan hakevani. Sain myös vihdoin lähetettyä pitkään pähkäämäni sähköpostin kouluun ja kyseltyä mahdollisuuksia jatkaa päiväopintoja joulukuussa tai tammikuussa. Saapahan sitten sillekin asialle selvyyden.

Verkkokurssit on muuten tosi kivoja tällaiselle introvertille! Kynnys osallistua on matala ja silti pääsee elämässä eteenpäin, kun pääsee kirjoittamaan, keskustelemaan ja suunnittelemaan uusia projekteja ja saa niihin vertaistukea.Oli tänään ihan mahtava aloitus päivälle: ensin itsetutkiskelua aamukahvin ääressä ja sitten verkkokurssiluennot ja tehtävät.

Olen aiemminkin huomannut, että jostain syystä lokakuu on minulle se pahin. Syyskuu menee vielä sellaisena alkusyksynä ja marraskuussa on jo tottunut pimeyteen. Joulukuussa tuleva joulu alkaa piristää mieltä ja tammikuu on usein uuden alku. Mutta lokakuu on jotenkin rankka, kun pimeys yhtäkkiä humahtaa päälle.

Joka tapauksessa tätä kotona kökkimistä on nyt parin vuoden aikana ollut niin paljon, että näin tämä ei voi enää jatkua! Hyvä, että marras-joulukuulle on nyt tiedossa yllin kyllin mielekästä hommaa! Koitan myös tehdä parhaani, että ensi vuodesta tulisi parempi vuosi kuin tämä on ollut. Pitää myös pitää varansa, ettei tule taas haalittua liikaa hommaa tylsyyden vastapainoksi ja ajauduttua jälleen tilttiin.

Sain syntymäpäivälahjaksi puolen vuoden lahjakortin erääseen äänikirjasovellukseen. Se tuli kyllä niin tarpeeseen, kun  elämään tuli tällainen yllätyskäänne ja aikaa on ollut yllin kyllin.

Olen kuunnellut muutaman romaanin mutta myös roppakaupalla erilaisia elämäntaito-oppaita saadakseni tolkkua sisäiseen kaaokseen. Oppaita onkin joka lähtöön, mutta muutamia helmiäkin on joukosta löytynyt. Oikeastaan jo johdannon kuuntelemalla saa selvyyden, onko kirjalla minulle mitään uutta tarjottavaa vai jankkaako se jenkkityylisesti lukijalle samoja iskulauseita luvusta toiseen kuin pikkulapselle.

Voisin tehdä ihan oman suosituspostauksen noista omasta mielestäni kelpoteoksista. Tähän ajattelin kuitenkin listata muutamia asioita, jotka ovat kolahtaneet minulle nyt tässä lokakuun pimeydessä ja haastavassa elämäntilanteessa ja antaneet puhtia ja armollisuutta alkaneeseen marraskuuhun.

Blogien lukijoissa on varmasti paljon niitä, jotka ovat lukeneet samat opukset. Siksi listaankin tähän nyt vain ne ajatukset, jotka ovat antaneet minulle voimaa, en mitään yleispäteviä neuvoja. Ehkä nämä silti voivat toimia jollakulla muullakin.

1. Tee tärkeimmät asiat aina aamupäivästä. Aivot ovat virkeimmillään aamusta ja silloin kannattaa tykittää keskittymistä vaativia asioita, eikä jäädä odottelemaan mahdollista ”parempaa hetkeä”. Jos inspiraatio iskee illalla, niin mikäs siinä, mutta illaksi ei kannata jättää mitään suuritöistä.

2. Inspiraatio syntyy tekemisestä. Kun tarttuu ja aloittaa, se vie pian mukanaan. Luovu kokonaan ajatuksesta, että aloittamisen kuuluisi olla mukavaa. Mukavuus ja flow tulevat ajan myötä mutta aloittaminen on yleensä aina kivuliasta. Ensimmäiset askeleet on tavallaan otettava joka päivä uudelleen mutta jalat vahvistuvat päivä päivältä.

3. Onnellisuutta ja helppoa elämää ei kannata tavoitella. Helpon elämän ja onnellisuuden tavoitteleminen on huono haave ja arvona ontuva. Se ei oikeastaan kannusta ottamaan haasteita vastaan, ei auttamaan muita, ei ponnistelemaan, vaan hakemaan helppoa nautintoa tai vaihtoehtoisesti tarttumaan sellaisiin asioihin, jotka ”ehkä tekevät minut onnelliseksi kun saavutan ne”, jolloin itse tekeminen on vain suorittamista.  Merkityksellinen elämä on eri asia kuin helppo elämä.

4. Tartu asioihin, jotka jännittävät hyvällä tavalla ja joita et ihan vielä osaa.

5. Tee lista ”sisäisestä sääntökirjastasi” ja mieti mitä arvoja nämä säännöt palvelevat ja voisiko säännöistä joustaa esim. 40 prosenttisesti tai ehkä luopua kokonaan. Esim. ”En saa koskaan painaa yli 60 kiloa tai…” ”En saa koskaan itkeä työkavereiden edessä tai…” ”En saa koskaan suuttua ryhmätyötilanteissa tai…”  ”En saa koskaan olla ruma ja rönttöinen kun menen ihmisten ilmoille tai…” ”Minun on urheiltava vähintään neljä kertaa viikossa tai…” Tämä oli omalla kohdallani hyvin avartava tehtävä. Tajusin, että pääni on täynnä tällaisia absurdeja sääntöjä, joilla toki on aina jokin tarkoitusperä, mutta jotka voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ihan järjetöntä itsekritiikkiä, ”kun mokaa” tai absurdia pakkotoimintaa.6. Työskentele aktiivisesti ja systemaattisesti itsekriittisyytesi, perfektionismisi ja junnaavien itseäsi mollaavien ajatustesi kanssa ja muuta siten aivojesi toimintaa parempaan suuntaan.

7. Tutustu aivojesi toimintaan ja ole hellempi aivojasi kohtaan. (liian alkoholin välttäminen, ruokavalio, ajattelun muuttaminen, hengitys, meditaatio, huoltava liikunta, nauru, lepo, mielekkäät haasteet ja ihmissuhteet.)

8. Radikaali sopeutuminen asioihin, joille ei itse voi mitään ja toimeen tarttuminen asioiden suhteen joille voi.

9. Joogaa ja kävele.

10. Hyväksy se, että oppiminen ja oma keskeneräisyys on kivuliasta mutta kukaan muu ei ole niin kriittinen omien mokailujesi suhteen kuin sinä itse olet.

11. Kehitä itsellesi superlempeä mielikuvitusystävä ja tsemppari, joka ottaa sinua kädestä kiinni, kun olet astumassa vaikean kynnyksen yli ja paijaa ja lohduttaa sinua, kun kaikki menee päin persettä tai kun olet surullinen.

12. Ota askel taaksepäin ja hengitä, mene vaikka kävelylle, kun olet tekemässä jotain impulsiivista ratkaisua, joka ei oikeasti johda haluamaasi suuntaan. Tunne tunteet läpi mutta älä reagoi tunteiden vaatimalla tavalla, jollei tilanne oikeasti vaadi sitä. (Reagoi juoksemalla pakoon, jos sinua uhataan puukolla, mutta älä reaagoi juoksemalla pakoon, jos saat pomolta rakentavaa kritiikkiä.)  Analysoi tarvittaessa tilanteen kaikki puolet tunteiden tasaannuttua ja tee päätös rauhallisin mielin, harkinnan ja nukutun yön jälkeen.

Kirjat, joihin tekstissä viittaan ja joita voin suositella:

Ronnie Grandell: Irti itsekritiikistä

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa

Joe Dispenza: Luo itsesi uudelleen