En rehellisesti osaa sanoa, kumpi lopulta on pahempaa; unettomana sängyssä pyöriminen vai se, kun aamulla on pakko nousta ylös.

Olen kärsinyt unettomuudesta lapsesta asti. Yksi asia, mistä ei juurikaan puhuta, on kuinka hirveän yksinäistä se voi olla. Se, että joutuu valvomaan yksin, ja se kun on päivällä niin väsynyt, ettei jaksa nähdä ketään tuntuvat eristävän minut muista ihmisistä. Ja ennen kaikkea se, kun muut eivät ymmärrä.

Unettomuus on ihan oikea ongelma. Se ei ole seurausta yksilön typeristä valinnoista tai siitä, ettei osaa googlata ”mikä auttaa nukahtamaan” ja saada vastaukseksi, että lämmin maito ja kirjan lukeminen sängyssä. Jokainen uneton kyllä tietää nämä niksit. Unettomuuden koko ydin on siinä, etteivät ne toimi.

Kun unensaannista puhutaan, pitäisi aina eritellä, ovatko neuvot tarkoitettu oikeasti unettomille, vai jollekin sellaiselle, joka nukahtaa aina nopeasti mutta haluaisi nukahtaa nopeammin. Suurin osa vinkeistä nimittäin toimii vain jälkimmäisille.

Normaali ihminen saa kyllä unta ennen pitkää, vaikka olisi katsonut illalla vähän telkkaria. Telkkarin vaikutus ei ole niin suuri, että sen takia olisi tavallista menettää unet koko yöksi niin, että herätyskello ehtii soida ennen nukahtamista. On unettoman syyllistämistä ruveta tivaamaan, mitä hän on tehnyt illalla ja mitä hän syö ja moneltako hän menee nukkumaan.

Hyvää tarkoittava neuvo ärsyttää, koska usein se vain kertoo minulle, ettei neuvoja ymmärrä minua ollenkaan. Unettomuus on aivan eri asia kuin se, että joskus kerran vuodessa joutuu odottamaan unta yli puoli tuntia.

Aika samanlainen fiilis tulee esim. richsplainaamisesta, kun rikas ihminen olettaa tietävänsä, miksi joku muu on köyhä ja mitä hänen pitäisi tehdä. Eli siis: ihminen, jolla ei ole ollut kyseistä ongelmaa, selittää muille, miten se ongelma pitäisi ratkaista.

Voisin vaikka vannoa, että olen todennäköisesti perehtynyt uneen liittyviin asioihin hemmetin paljon paremmin, kuin joku sellainen tyyppi joka on aina nukkunut yönsä hyvin. Olenhan epätoivoisesti yrittänyt etsiä ratkaisua ties mistä jo varhaisteinistä asti.

Olen myös välillä aika kateellinen ja katkera etuoikeutetuille hyvin nukkuville ihmisille.

Kateus on sellainen tunne, että sen kanssa on tosi vaikea tulla toimeen. Tuntuu ihan hirveältä kadehtia läheisiä ihmisiä, mutta sitä on vaikea hallitakaan.

Minulla on aina ollut fantasia, että löytäisin unettomuudesta kärsivän kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa tämän ongelman. Olisi ihanaa tuntea itsensä ymmärretyksi. Lisäksi olisi seuraa öisin eli ei olisi niin tylsää. En kuitenkaan ole koskaan pitänyt tätä minään kriteerinä. Mutta ehkä jos jossain vaiheessa olen taas sinkku ja palaan Tinderiin, kirjoitan tämän toiveen bioon.

Olen onneksi viime aikoina nukkunut poikkeuksellisen hyvin ja olen siitä iloinen. En tiedä, mistä muutos johtuu. Ei ole omaa ansiotani, että nukun paremmin, kuten ei ole minun syytäni, jos en. Unettomuus ei ole mikään valinta.