Voima-selfieillä itsetunto ylös
Välillä kuulee ja näkee juttuja, joissa puhutaan selfieiden ottamisesta vähän pilkalliseen sävyyn. Että se on turhaa, hyödytöntä ja itsekeskeistä, ja kuvien julkaiseminen se vasta onkin silkkaa epävarmojen ihmisten huomionhakua.
Yleensä puhuja on joku vähän vanhempi tyyppi, jonka mielestä on ihan ok jakaa ihmiset (tai siis ainakin naiset) kahteen kategoriaan: bimboihin ja normaaleihin ihmisiin. Bimbot käyttävät aikansa selaamalla kuvia itsestään, normaalit ihmiset selaavat esimerkiksi uutisia.
Ahkeran selfiekuvaajan älykkyyttä vähätellään tai ainakin kyseenalaistetaan.
Joskus on sellaisia päiviä, kun sattuu olemaan hyvä hiuspäivä ja hyvä naamapäivä samaan aikaan. Kaiken kruunaa, jos sattuu keksimään vanhoista vaatteista jonkun kiva uuden yhdistelmän tai laittaa lempivaatteen pitkästä aikaa päälle.
Olen huomannut, että kun hyvänä päivänä ottaa kuvia itsestään, siitä tulee vielä entistä parempi mieli. On niin ihanaa, kun voi fiilistellä omaa ulkonäköään. Sitä osaa myös arvostaa, kun tietää, ettei siihen aina pysty.
En ole aina tyytyväinen ulkonäkööni. Tunnen itseni kulahtaneen näköiseksi varsinkin väsyneenä. Välillä naamaan ilmestyy inhottavia näppyjä ja iltaa kohden kasvot alkavat aina kiiltää (myös niinä hyvinä päivinä, mutta silloin siitä ei jotenkin välitä). Joskus olo on niin nuhjuinen, että hävettää liikkua ihmisten ilmoilla. Vaikka olisin yksin kotona, tulee peiliin katsomisesta ikävä olo.
Olisi kiinnostavaa tietää, miksi jonain päivänä olo on ruma, ja seuraavana aivan hyvä, vaikka vaatteet ja meikit olisivat samat. Jos ulkonäkö on suhteellisen samanlainen, mutta fiilis ihan päinvastainen, on syyn pakko olla pään sisällä.
Kuvien kohdalla en ole huomannut samanlaista vaihtelua. Nätti kuva pysyy nättinä riippumatta siitä, onko minulla sitä katsoessa huono vai hyvä fiilis omasta ulkonäöstäni.
Hyvänä päivänä otetut selfiet ovatkin oikea voimavara. Tykkään katsella mielestäni onnistuneita kuvia itsestäni erityisesti silloin, kun itsetuntoni on alhaalla. Se nimittäin auttaa.