Elämäntapamuutoksesta

Yhteistyössä : Evoke

Noin kolme ja puoli vuotta sitten tein oikeastaan sellaisen puolitietoisen päätöksen elämäntapojen muuttamisesta. Söin aika lailla mitä sattuu, ja ateriavälit saattoivat paisua esimerkiksi 12 tunnin mittaisiksi. Lisäksi ruokavalioon kuului eineksiä, karkkia, herkkuja ja tykkäsin myös leipoa aika usein. En juurikaan liikkunut muuta kuin satunnaisesti kävin lenkillä tai uimassa ja arkipyöräilin. En ajatellut koskaan syöväni mitenkään superepäterveellisesti, mutta tiesin että mun kunto oli huono ja karkki maistui aika usein. Usein olin työpäivän jäljiltä niin väsynyt, etten jaksanut juurikaan tehdä mitään. Halusin voida paremmin, mutta jotenkin kuitenkin aina lipsuin vanhoihin tapoihin. Viimeinen niitti oli paha akillesjänteen tulehdus ja umpilisäkkeen poisto, joiden takia en päässyt liikkumaan käytännössä ollenkaan moneen kuukauteen, jolloin paino nousi entisestään ja vaikutti myös mielialaan. Olin käynyt joskus lukioaikana vähän ryhmäliikuntatunneilla, ja salillakin olin joskus pyörähtänyt, joten päätin ottaa jäsenyyden SATSille Ouluun. Sen jälkeen oonkin tullut todella pitkän tien ruoka- ja liikunta-asioissa. Harmittaa ettei tullut otettua semmosia ”before”-kuvia ennen elämäntapamuutoksen aloittamista, mutta eiköhän tuo ylläoleva kuvapari kuitenkin kerro ihan tarpeeksi. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu alkutilanteen aikoihin kesällä 2012 ja oikeanpuoleinen kuva puolitoista vuotta myöhemmin joulukuussa 2013 (Thaimaassa). Kasvot on aika lailla eri näköiset kuvissa. 

Mulla se elämäntapamuutos lähti siis siitä, että aloin liikkua enemmän. Kun liikuin enemmän, pian myös ravitsemusasiat alkoivat kiinnostaa eri tavalla. Myös poikaystävällä ja hänen superihanalla ja aktiivisella perheellään oli tässä iso rooli, he saivat minutkin innostumaan liikunnasta. Pienin askelin olen tullut tähän tilanteeseen, jossa olen nyt. Voin rehellisesti sanoa että oon löytänyt treenaamisesta oman intohimoni, ja haluan myös auttaa muita löytämään omat vahvuutensa ja sen saman liikunnan riemun. Totta kai kropan muutokset ovat mukava osa tätä, mutta kaikkein tärkeintä on mun mielestä se, että mä voin ja jaksan ihan hirveän paljon paremmin nykyään! Rakastan treenaamista ja syön hyvin. Mä en tarvitse sokeria, karkkia ta suklaata, vaikka joskus niillä onkin kiva herkutella. Ja nimenomaan haluan painottaa sitä, että tärkeintä on se, että on itse tyytyväinen itseensä! 

Mulla meni aika pitkään että sain ruokailut niin säännönmukaisiksi kuin ne ovat nyt. Syön 5 ateriaa päivässä, joka aterialla tasaisesti hiilareita, protskuja ja rasvoja, mikä toimii hyvin mulle. Treeni kulkee ja tuloksia tulee paremmin, kun syö paremmin. Ennen saattoi hyvinkin olla tilanne, että jääkaapissa ei ole mitään syötävää tai töihin lähtiessä ei vielä ollut tietoa eväistä. Nyt oon kuitenkin oppinut suunnittelemaan sen verran etukäteen, ettei sitä enää helposti pääse tapahtumaan. Jos mietin itseäni neljä vuotta sitten, en ikinä olisi ajatellut pystyväni tällaiseen säännönmukaisuuteen. Toivoin, mutten uskonut siihen. En koe luopuvani mistään, päinvastoin! Olo on paljon stressittömämpi, kun ei tarvitse miettiä, mitä syö ja milloin. Ja epäilemättä lähipiiri tykkää, kun nälkäkiukku ei kerkeä iskeä 😉 

Mistä sitten sain inspiraation tähän tekstiin? Siitä, että päivät ei kuitenkaan ihan aina mene niin kuin on suunnitellut, ja tämän syksyisen yhteistyön myötä oon vihdoinkin löytänyt hyvänmakuisen, terveellisen ja nopean välipalan. Tiedän, että kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta totta se on ! Evoke on proteiinimehu, josta oon kertonut aiemminkin täällä blogissa ja oon ollut tosi iloinen mun ja Evoken yhteistyöstä, sillä se on pelastanut mut useana kiireisenä, juoksen paikasta paikkaan -päivänä.

Evokessa on 10 g proteiinia (soijaproteiini) ja koska se on hedelmämehua, myös luonnollisesti hiilareita. Se on maidoton, gluteeniton ja sokeroimaton. Tiedättekö sen järkyttävän makeutusainekyllästyksen, joka on melkein kaikissa protskujuomissa, joita en ite pysty ainakaan juomaan enää ollenkaan?  Evoke on tässäkin mielessä virkistävä poikkeus. Sitä on kyllä makeutettu stevioliglykosideilla, mutta maku ei ole yltiömakea, vaan ihan normaalin makeuttamattoman hedelmämehun tyyppinen. Tän yhteistyön aikana oon käyttänyt Evokea välipalana, piristyksenä iltaluennoilla, treenilaturina, treenin aikana, saunajuomana, smoothien pohjana, iltapalana ja motivaattorina esimerkiksi kouluhommien teossa – eli siis aika monessa eri tilanteessa. Aikaisemmat postaukset aiheesta löydät TÄSTÄ, TÄSTÄ (fiiliksiä NRJ Workoutista) ja TÄSTÄ (smoothievinkki). Ja tuun varmasti käyttämään ja suosittelemaan myös jatkossa, sen verran paljon oon tähän tuotteeseen tykästynyt.

Tässä vielä kuva nykytilanteesta: iloinen treenaaja ! Paino on tässä aika lailla sama kuin kolme ja puoli vuotta sitten, mutta oma fiilis ja kunto aika lailla eri. Nykyään tavoitteena on kyllä kasvaa, mutta lihasten muodossa. Muistakaa, että omaan hyvinvointiin panostaminen ei mene koskaan hukkaan!  Kirjoitin syksyllä myös salinvaihdoksestani Oulun Alppilaan avattuun uuteen Sportello Fittiin, ja pyrinkin piakkoin kertomaan vähän tarkemmin, miten treenit on syksyn aikana uudella salilla sujuneet ! :)

Ihanaa viikkoa kaikille!

Translation: This is my journey from tired sugar addict to gym addict !