Vietin viime viikon Kuusamossa ystäväni sekä hänen miehensä ja veljensä kanssa. Pohjois-Suomen kokemukseni rajoittuvat melko pitkälle yhteen viikonloppureissuun Rovaniemen keskustassa useita vuosia sitten, joten oli mahtavaa päästä mukaan.

Aloitimme pitkän automatkan kohti määränpäätä jo aamulla, ja lopuksi tuntui siltä, kuin olisin kieppunut koko päivän huvipuistolaitteissa tai ollut laivalla. Keinutti. Pikkuhiljaa näitä maisemia katsellessa keinuntakin lakkasi. Silloin taisi olla koko reissun kauneimmat pilvet taivaalla.

Aika kului kuin lentäen, kun oli paljon kaikkea kivaa tekemistä. Vaelsimme, saunoimme, kävimme pulahtamassa kymmenasteisessa vedessä. Geokätköilimme. Tein myös monia asioita, joita en ollut aiemmin tehnyt: paistoin muurinpohjalettuja, laitoin madon koukkuun, otin kalan pois koukusta (pieni ahven sai jatkaa matkaansa), lämmitin puusaunan onnistuneesti, soudin veneellä. Soutuveneessä olen ollut viimeksi aika pienenä muutenkin.

Vaelluksilla kirjasimme kellonajat ylös, mutta muuten kellolla ei ollut juurikaan väliä. Jätin rannekellon itse asiassa aina tarkoituksella sisään illalla ulos mennessämme. Yleensä kävimme nukkumaan vasta aamuyöllä kortinpeluun ja onkimisen jälkeen. Oli hyvä niin.

Hyvän seuran lisäksi maisemat olivat huikeita ja ajattelinkin monesti, että kyllä tämä meidän Suomemme on kaunis ja ihmeellinen maa. Viihdyin mainiosti Kuusamossa, ja sinne taisikin jäädä pieni pala sydämestäni. Ehkä Kuusamo kutsuu joskus uudelleen?

(Valokuvia kertyi satoja, joten taitaa mennä hetki, ennen kuin saan valittua parhaat. Kuvia on siis tulossa vielä lisää.)