Otsikkoa miettiessä, mietin onko ”Toinen lapsi” hyvä, onko siinä jotenkin negatiivinen viba. Aivan kuin ”toinen nainen”, mikä syrjäyttää esikoisen. Tulin kuitenkin tulokseen, että ei kuulosta, vaan toinen ihana lapsi perheeseemme. Ihanaa ja odotettua, mutta samalla jännittävää. Yksi aikakausi päättyy meidän elämässä, esikoisen rooli ainokaisena ja meidän rooli yhden lapsen vanhempina. Niinkuin varmasti jokainen vanhempi, myös me olemme miettineet mitä se tuo tullessaan. Kaiken ihanuuden lisäksi, tuleeko minkalaista mustasukkaisuutta,miten oma jaksaminen ja mieliala. Miten elämä muuttuu. Miten rakkaus laajenee vieläkin suuremmaksi.

Kesäkuussa, kun testiin piirtyi kaksi viivaa oli tunne taas sanoinkuvaamaton. Aluksi viiva oli todella haalea, mutta parissa päivässä vain tummeni.Esikoisen kohdalla muistan myös sen saman käsien tärinän ja innostuneen jännityksen tunteen, että onko tämä todellista. Tunne on niin ainutlaatuinen, ettei sitä pysty edes kuvailemaan.

Nyt kun laskettuun aikaan on enää alle kaksi kuukautta ovat ajatukset alkaneet kääntymään myös lähestyvään synnytykseen, joka toiveissani menisisi hieman nopeammin ja ns. ”kevyemmin” kun viimeksi. Saa nähdä.

Luvassa siis raskaus, vauva ja taapero aiheisia postauksia taas. Onko siellä muita odottajia?

Vieläkin hiukan kuristaa kurkkua, kun ajattelen ettei koskaan enää. Viimeinen imetyshetki esikoisen kanssa ja se hetki, kun lapsi on sylissä tyytyväisenä, rauhallisena ja niin lähellä. Silitän hiuksia ja hän katsoo minuun, suoraan silmiin. Vuosi ja kahdeksankuukautta. En ollut ajatellut täysin, että tämä on viimeinen kerta. Vähennys on tapahtunut kummankin suunnalta, mutta taapero ei ole enää kuukauteen kaivannut rintaa. Ei ole repinyt paitaa eikä oikeastaan antanut mitään merkkejä, että haluaisi imetystä jatkaa. Luonnollinen lopetus eli kaikille paras ratkaisu tässä tapauksessa. Olemme antaneet vettä ja kauramaitoa ja on niitä mielellään juonut. Olemme halineet ja sylitelleet, että läheisyyttä tulisi riittävästi. Aktiivisen taaperon kanssa nuo yhteiset halihetket eivät ole aina helpoimmasta päästä. Onneksi hän viihtyy vielä välillä sentään sylissä, varsinkin jos luetaan tai hän on väsynyt.

Pieniä muutoksia ollut kuitenkin havaittavissa taaperossa. Viikon jälkeen lopetuksesta lapselle kova äiti vaihe.Kaikki oli ”äiti, äiti, äiti”. Liekö sitten iästä johtuva ns. eroahdistus vai lopetuksesta johtuva. Pikkuhiljaa alkanut kuitenkin helpottamaan ja katsotaan miten etenee.

Itselleni ei suurempi hormoni muutoksia onneksi aiheutunut, olihan imetyskertoja enää ollutkin se 1-2 max vuorokaudessa. Hetken aikaa kestänyt unettomuus on alkanut väistymään ja keho tottunut uuteen vaiheeseen. Varmasti isommat hormonimylerrykset olisi tullut, jos olisin laittanut ns. kerrasta poikki esim. vuoden iässä. Imetyskertoja oli silloin kuitenkin vielä n. 6-9 ja maidontuotantokin aivan eri tasoa.

Miten muilla? Oliko lopetus vaikeaa vai menikö helposti?