”Hjem er hvor hjertet er” lukee taulussa keittiömme seinällä. Se on tanskaa ja ruotsia vähänkään ymmärtävä voi jo päätellä mitä lause tarkoittaa. Koti on siellä missä sydän on. Ja näin se itselle onkin.

Tämä oli yksi aihe, joka pomppasi ylös taannoisesta epävirallisesta kyselystä, jonka toteutin sosiaalisen median puolella expateille haasteista, joihin kukin on törmännyt ulkomailla asuessa.
Moni, varsinkin pitkään ulkomailla asunut on joutunut miettimään ja pohtimaan mihin sitä oikein kuuluu, missä se koti on, mitä koti merkitsee ja mitä ajatuksia, tunteita sana koti herättää. Minä mukaan lukien olen tehnyt tämän kanssa paljon ajatustyötä vuosien varrella.

Kun palasin seitsemän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen takaisin Suomeen, kulttuurishokki oli melkoinen. Neljäksitoista vuodeksi jäin Suomeen, perustin perheen, tein töitä hullun lailla ja opiskelin lisää, paloin loppuun muutamaan otteeseen, yritin sopeutua mutta en koskaan niiden vuosien aikana kokenut että olisin ollut kotona vaan koko ajan olin jalka oven välissä lähdössä jonnekin. Koin etten kuulunut oikein mihinkään, kukaan ei tuntunut ymmärtävän vuosiani ulkomailla ja miten se voi muuttaa ihmistä ja maailmankatsomusta ja miksi kotimaahan palaaminen voi olla hankalaa.
Eli jos puhutaan koti-sanan varsinaisesta merkityksestä, niin itselle koti ei ole mikään tietty paikka vaan enemmänkin mielentila, tunne kun on hyvä olla. Ja ulkosuomalaisena minun on ollut hyvä olla.
Haasteita matkan varrella on riittänyt vaikka kuinka. Jokaisessa maassa, joissa olen asunut on ollut omat hankaluutensa, mutta silti en ole koskaan kokenut suunnatonta koti-ikävää tai Suomi-kaipuuta koska tiedän että en vain koe olevani kotonani Suomessa.

Vaikka juureni ovat kuinka syvällä sinivalkoisen maan mullassa, ja vaikka kuinka koen haikeutta kaikesta isänmaallisuudesta sydän juuria myöten, niin silti tiedän että minun kotini ei ole Suomessa.
Hassua sinänsä, ulkomailla asuessani tunnen olevani enemmän suomalainen kuin suomalainen Suomessa.
Nämä ovat ehkä asioita ja tunteita, joita kaikki eivät ymmärrä, eikä tarvitsekaan.

Kotona Tanskassa

Kun muutimme tänne Tanskaan 1,5 vuotta sitten, niin tuntui kun olisin tullut kotiin.
Tänne oli helppo sopeutua. Sujahtaa mukaan leppoisaan elämäntyyliin, hyggeilyyn ja ulkoilmaa rakastavien ihmisten sekaan.
Olimme asuneet täällä ehkä kuukauden niin sain kuulla jo että pukeuduin kuin tanskalainen (oliko se kohteliaisuus vai ei, mene ja tiedä). En ollut muuttanut mitään pukeutumisessani, eli näköjään olin vain yhtä näiden ”outdoor hyggeilijöiden” kanssa, ja ollut aina.
Voi olla että jos olisimme muuttaneet muualle Tanskaan kuin Aarhusiin, niin sopeutuminen ja kotiutuminen ei olisi ollutkaan niin sujuvaa. Meren läheisyys, helpot kulkuyhteydet kaikkialle, ulkoilumaastot kulman takana ja uskomattoman upeat pyöräilyverkostot (näin pyöräilyä rakastavalle) tekivät kaikesta oikeasti aika helppoa. Puhumattakaan kuvan kauniista Aarhusista, Tanskan toiseksi suurimmasta kaupungista, joka vei sydämeni heti idyllisine tanskalaisine taloineen ja ihanine pikkukuppiloineen.

Haasteet

Vaikka suurimmaksi osaksi olemme olleet tyytyväisiä Tanskassa asumiseen, niin kyllä täällä oloonkin mahtuu päiviä kun olen ollut valmis heittämään hanskat tiskiin ja pakkaamaan tavarat ja muuttamaan pois.
Tanskalainen byrokratia on saanut muutamaan otteeseen vereni niin kiehumaan että on tullut lauottua puhelimessa aika suoraa tekstiä kun kukaan ei näytä haluavan auttaa, kuunnella tai edes viitsi puhua englantia. Asioiden hidas eteneminen on suomalaiseen suht nopeaan toimintaan tottuneelle aika raastavaa välillä.
En kertaakaan kyllä ole miettinyt takaisin muuttoa Suomeen mutta toi Saksan raja on tossa aika lähellä niin sinne suuntaan. Heh.

Mutta kuten aiemmin mainittu, näitä hetkiä tulee ja ne kuuluvat asiaan kaikkialla. Ja tämä on sitä kun se arki tulee vastaan, elämä asettuu uudessakin asuinmaassa uomiinsa, siihen tavalliseen päivästä päivään elämään. Mutta ne haasteet selvitetään ja elämä jatkuu taas.

Näin korona-aikaan ulkomaille muutettaessa tai asuessa yleensäkin ulkomailla, monen kärsivällisyyttä on varmasti koeteltu. Jos itsellä ei olisi ollut jo kokemusta ulkomailla asumisesta, niin voipi olla että moni asia olisi ollut haastavampaa, sopeutuminen hitaampaa ja ehkä koti-ikäväkin olisi voinut vaivata.
Nämä aiemmat kokemukset ovat onneksi olleet itselle voimavara ja valjastaneet sitä tietoutta ja uskoa että kaikesta selvitään.

Perheen merkitys

Oman perheen merkitys on kasvanut viimeisten vuosien aikana valtavasti. Ei pelkästään tämä korona-aika ole lähentänyt meitä perheenä, vaan myös tämä ulkosuomalaisena oleminen yhdessä perheenä.
Olemmehan vieraassa maassa, uudessa kulttuurissa ja täysin outojen asioiden äärellä koko perhe. Ja yhdessä.

Tanskassa tuntuu perheen merkitys olevan huomattavasti ja näkyvästi suurempi kuin Suomessa. Täällä tehdään viikonloppuisin asioita yhdessä, perheenä. Koiran kanssa saatetaan lähteä ulos yhdessä, perheenä. Viikonlopun kävelylenkit tehdään yhdessä, perheenä. Ja isommatkin lapset saattavat pitää äitiä tai isää kädestä kiinni mikä on mielestäni aika suloista.
Huomaan kuinka meidän perheestä on tullut tiimi, erittäin hyvä sellainen ja yhteinen aika on kultaakin kalliimpaa mitä ikinä teemmekin yhdessä. Ja mikä parasta, saan jakaa tämän kaiken rakkaan aviomieheni kanssa, hän on paras ystäväni, tärkein tuki ja turva. Ja ihan paras seikkailukaveri!!
Minullehan koti on siellä missä on sydänkin ja se on siellä missä on perheenikin.

-Heidi

Tein taannoin epävirallisen kyselyn sosiaalisen median puolella siitä kuinka moni ulkomailla asuva on kokenut haasteita ja millaisia haasteita expat-elämä on ihmisille tuonut.
Hiukan yli puolet (54%) vastasi kokeneensa haasteita mutta uskon että todellisuudessa luku on paljon suurempi. Vaikka tähän ulkomailla asumiseen ja elämiseen liittyy tietty viehätys, niin eihän tämä silti aina helppoa ole. Koettuihin haasteisiin varmasti vaikuttaa moni asia.
Kyselyyn vastasi expateja eri puolilta maailmaa ja mukana taisi olla vain kaksi ulkosuomalaista, joten hyvin erilaisista taustoista ihmiset olivat kyselyä ajatellen lähtöisin.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten tarinoista ja varsinkin ulkomailla asuvien. Enkä pelkästään vain silloin kun itse olen asunut ulkomailla vaan myös silloin kun olen asunut Suomessa. Mutta varsinkin nyt kun itse asun taas muualla kuin Suomessa, minulle tulee entistäkin suurempi tarve kuulla muita.

Havaintoja

Jos ei koskaan ole asunut ulkomailla, ei voi tietää millaista se oikeasti on. Viikosta kuukauteen kestävät ulkomaanreissut ovat vain kuherruskuukausia todellisuuteen nähden eikä anna kuvaa siitä mitä on oikeasti asua ja elää muualla kuin synnyinmaassa.

Moni on kysellyt Tanskaan muuttomme jälkeen että kirjoitanko blogia täällä olosta ja elosta. Näin oli alunperin tarkoituskin, kirjoittaa ja kertoa, mutta tekstiä ei vaan syntynyt. Jotenkin koin että en ollutkaan vielä valmis kirjoittamaan mitään vaan halusin tutkailla, tarkkailla, tehdä havaintoja ja oppia millaista on tanskalaisuus ja millaista elämä Tanskassa todellisuudessa on, jotta voin paremmin kertoa, analysoida ja verrata aiempiin kokemuksiini ulkomailla asumisesta.
No, vieläkään en ole näin 1,5 vuoden jälkeen oikein perillä asioista mutta olen päättänyt kuitenkin alkaa kirjoittamaan, jotta voin hiukan jäsennellä asioita omassa päässäni tämän kautta. Jokaisen kokemukset kun kuitenkin ovat hyvin henkilökohtaisia eivätkä perustu mihinkään normiin, ja kun lisätään tähän vielä tämä tämän hetkinen pandemiakupla niin mikään ei olekaan verrattavissa enää mihinkään entiseen.

Vertaistukiverkosto

Tämä todellakin on ollut hyvin erilaista aikaa asua ja elää ulkomailla. Mutta mikä on ollut hienoa huomata että vaikka paljon on joutunut olla yksin omassa kuplassaan perheineen, niin silti ei ole ollut yksin asioiden kanssa, sillä niin moni painiskelee samoja haasteita vastaan.
Tekemäni kysely herätti ajatuksen siitä että ehkä olisi syytä jakaa näitä haasteita muillekin ja kertoa myös omia kokemuksiani niistä täältä Tanskasta käsin.

Ennen kuin lähden perkaamaan asioita läpi yksityiskohtaisemmin, ajattelin ensin listata tässä kirjoituksessa asiat, jotka nousivat kyselyssä eniten esiin.

• Ikävä ystäviä ja sukulaisia
• Paikallisen kielen oppimisen haasteet
• Yksinäisyys, ystävystymisen vaikeudet
• Kulttuurierot yhteiskunnassa
• Pitkään ulkomailla asuneilla juurettomuuden tunne ja että kuuluuko enää mihinkään
• Työelämän haasteet ulkomaalaisena ja erilaisuus
• Sopeutumisvaikeudet

Osaan näistä paneudun tarkemmin seuraavissa blogikirjoituksissani, sillä aiheet ansaitsevat hiukan avaamista eri näkökulmista sekä tarinaa myös omasta takaa.

Pysy kuulolla!

-Heidi