Mikä siinä on, kun pitää

– jättää shampoo-/kosteusvoide-/muu töhnäpullo auki niin että kaikki se vähä omaisuus marinoituu mitä herkullisimmissa seoksissa? Kolme kertaa jo käynyt. Yhden nimeltämainitsemattoman englanninopettajan sanoin, jyrsijä oppii kerrasta. Minä en.

– kadottaa ne pitkät kalsarit muutama päivä ennen kuin siirtyy takaisin vuorille, pirteisiin – 40 celsiuksen lukemiin. Kannettuaan ensin kyseisiä jönssejä kuukausitolkulla läpi tropiikin niskansa hiessä, mielessä juurikin nämä tulevat pakkasasteet. Mikä siinä on, kertokaa?

– päättää haluta rahdata Suomeen aivan järjettömän kokoinen bombo -rumpu. Kustannuksista ja vaivalloisuudesta välittämättä, mä olen päättänyt että bombo lähtee mukaan. Piste. (Ihan mieletön saundi! Tuntuu syvällä kylkiluissa.) Enpähän ainakaan tee asioita liian helpoiksi itelleni.

Lisäksi, for your information: Sukkamysteeri on totta myös matkalla. Lähdin Suomesta mukanani kahdeksan (8) paria sukkia. Nyt mulla on jäljellä enää viisi (5) sukkaa, ei siis paria. Tahtoisin tietää, kuinka. Ilmeisesti parittomien sukkien sääntö pätee. Universaalisti.