Ruotsin vaalit 2018 – mitä ihmettelin ja miksi kulttuurishokki?
Vuosi sitten kesällä kuulin ensimmäisen kerran ihmisten puhuvan vaaleista. Moni puhui niistä ratkaisevista ja merkittävistä vaaleista hyvään sävyyn. En vielä silloin ymmärtänyt kuinka merkittävät vaalit olisivat. Myöskään ymmärrys ja taidot osallistua keskusteluihin ei ole lähellekään samaa tasoa kuin mitä pystyisin suomeksi ja Suomen politiikasta keskustelemaan. Se tottakai myös vaikeuttaa keskusteluihin osallistumasta. Ruotsissa mulla ei ole myöskään niin vahvoja mielipiteitä politiikasta ja yhteiskunnan pyörimisestä, koska en ole kasvanut täällä. Epäilinkin vähän kykyäni äänestää täällä vaaleissa.
Vuoden aikana olen ymmärtänyt kuinka tärkeät nämä vaalit ovat ruotsalaisille ja enkä viikko sitten sunnuntaina enää epäillyt kykyäni äänestää ollenkaan. Vaalitietoa ja vaalikeskustelua on tullut todella runsaasti. Viimeiseen kuukauteen en ole nähnyt ”normaaleja” uutisia, vaan uutiset on täytetty suurimmaksi osaksi vaalikeskusteluilla.
Näiden vaalikeskustelujen aikana olen kokenut ensimmäistä kertaa kulttuurishokkia täällä. Me ollaan myös monesti kotona sanottu toisillemme, kuinka Suomessa vaalikeskustelut eivät ole näin intensiivisiä eikä siellä käännetä jokaista asiaa ja pientä yksityiskohtaa. Televisiossa on nähty paljon eri alojen asiantuntijoita ja heidän avullaan keskustelua on käyty paljon. Tämä kuulostaa mielestäni hyvin ruotsalaiselta – tykätään tutkia asioita ja diskuteerata asioista loputtomiin. Silti sen paljous on yllättänyt.
Streotyyppisesti ruotsalaiset mielletään konflikteja vältteleviksi ja ystävällisiksi (olen kirjoittanut ruotsalaisten hienovaraisuudesta). Vaalikeskusteluissa välillä konfliktien välttely on ollut kaukana ja asioista on puhuttu todella suoraan. Asioita on esitetty myös kärkkäästi ja toisia on osoitettu sormella. Olen halunnut sulkea television viimeistään silloin kuin ruvetaan määrittelemään, kuka on ruotsalainen ja kuka ei. Tai miten pitää tulla ruotsalaiseksi saadakseen työpaikan. En aio politiikka täällä sen enempää kommentoida, mutta on täysin selvää, että tuomitsen ihan kaikki tuollaiset puheet ja ihan kaiken rasismin.
Sosiaalisen median vaikutuksista äänestyspäätöksiin on myös puhuttu paljon ja olen myös itsekin miettinyt sitä. Somessa mielipiteiden liian kärkkäästi esittäminen on todella helppoa ja negatiivisuus leviää nopeasti. Toisaalta onneksi sana leviää myös positiivisissakin asioissa ja sosiaalinen media täyttyi myös vaalien aikana viesteistä, joissa painotettiin, että Ruotsissa on paljon todella hyviä asioita ja asioita voidaan parantaa entisestään.
Yllättyneisyyden lisäksi vaalit ovat saaneet minut miettimään muiden ihmisten kohtelua todella paljon. Rakentava kritiikki ja taito pystyä puhumaan vaikeistakin asioista on hyvä asia, mutta sitä ei kuulu tehdä syyttelemällä, haukkumalla tai käyttäytymällä epäkunnioittavasti toista kohtaan. Tämä ei koske vain vaalikeskusteluja tai julkista keskustelua yhteiskunnallista asioista, vaan ihan jokapäiväistä arkielämää. Toivon todella, että itsekin muistan pitää nämä asiat mielessä vaikeita asioita ja ongelmia kohdatessa. On paljon parempi lähteä keskustelemaan ratkaisukeskeisesti, pitää asiat asioina ja ajatuksella, miten asioista voisi tehdä parempia.
<3:lla bansku
Lue myös nämä:
10 + 1 kysymystä ulkosuomalaiselle
Kielellinen identiteettikriisi – kuka mä oon ruotsin kielellä?
Ruotsinsuomalaisten päivä – ajatuksia ruotsinsuomalaisuudesta
