Viiniä ja laastaria
Viikonloppuna järjestettiin vuosittainen uuden viinisadon tapahtuma pienessä kylässä ylhäällä vuoristossa. Ystäväni, Social Butterfly, alkoi kerätä listaa, ketkä olisivat halukkaita lähtemään viettämään iltaa viinin äärellä, ja pian listalla olikin jo bussilastillinen nimiä. Social Butterfly tuntee kaikki, ja pitkälti hänen ansiotaan on, että munkin sosiaalinen piiri täällä alkaa olla jo varsin laaja. Ja kerran kun lähdetään, niin lähdetään sitten ihan koko porukalla. Hauskinta! Pieni kylä oli aivan tupaten täynnä väkeä, ja pienenpieniltä kujilta pystyi pujahtamaan avoimiin viinikellareihin, jossa juoma virtasi ja laulu raikasi. Ilta oli kuin vappu Oulussa; Wesibussin tunnelmaa oli mennen tullen, ja paikan päällä erona oli lähinnä vain illan pimeys tunnelman ja lämpötilan ollessa suunnilleen kuin Suomen huhtikuussa. Hauskaa hauskaa!
Illan jatkuessa pitkälle aamuun oli melkein jo ennalta arvattavissa, että väsy tulee vastaan viimeistään alkuviikosta. Monday kinda hit me hard, ja unenpöpperöisenä maanantaiaamuna yliopistolle raahautuessani keskityin tapani mukaan enemmän puhelimeeni kuin jalkoihini, ja hieman kohollaan ollut katukivetys pääsi yllättämään. Olen tavallaan telonut itseni jo vallan usein samalla kaavalla, ja läheiseni ovat kieltäneet minulta puhelimen käytön muutoin kuin paikallani ollessani. En kuitenkaan ilmeisesti oppinut tästäkään tapaturmasta yhtään mitään, kun illalla kotiin raahustaessani olin antaa vaihteeksi pusun lyhtypylväälle. Hohhoijaa. Onneksi kovapäisyydestäni kärsin vain minä itse, ja tästäkin tapaturmasta selvittiin laastarilla. Kunnon unetkaan ei ehkä olisi pahitteeksi.
Tämän väsyneen bongasin Venetsiassa, erään pienen patsaspajan edustalla.