Kuukausi ostolakkoa takana

Siitä on nyt kuukausi, kun päätin aloittaa Älä osta- haasteen eli tutummin ostolakon. Viimevuonna vastaavanlainen haaste jäi lyhyeen, kun ostolakkoa tuli rikottua jo ensimmäisten viikkojen aikana. Nyt kuitenkin päätin kuitenkin, että tämä ostolakko on nyt oikeasti tärkeä omalle impulsiiviselle ostokäyttäytymiselle ja haluan nähdä, miten ostamattomuus vaikuttaa esimerkiksi omaan mielenterveyteen sekä tietysti pankkitilin tilanteeseen.

Voit lukea haasteen aloittamisesta ja alkufiiliksistä täältä.

Kuukausi meni yllättävän helposti! Toki omaa ostolakkoani helpottaa hieman se, etten kieltänyt pr:n vastaanottamista lakon aikana. Niidenkin suhteen kyllä aion olla tarkkana ja miettiä, mitä oikeasti ehdin testaamaan somessani ja mille on jatkossakin itselle käyttöä. Tammikuun aikana en vastaanottanut kuin kaksi pr- lähetystä.

Oman ostokäyttäytymisen analysoimista

Mielenkiintoisinta on ollut huomata, kuinka impulsiivia ja nopeita päätöksiä ostojen suhteen tulee tehtyä. Olen kyllä selaillut verkkokauppojen valikoimaa ja miettinyt, miten ilman lakkoa tulisi ostettua vaikka mitä. Yleensä kaikki uusi, somessa hypetetty herättää ostohalun, vaikka omasta kosmetiikkakaapista löytyisi jo monta samankaltaista tuotetta. Monesti perustelen ostoja myös sillä, että voin tehdä niistä sisältöä someen, mikä siis menee työstä. Tämä on ihan hyvä näkökulma, mutta hajoaa siinä kohtaa jos tuotetta ei ehdikään tuomaan koskaan someen tai jos se ei lähtökohtaisesti ole niin kiinnostava, että sitä lähtisi suosittelemaan muille. Tässäkin siis toimii jonkinlaiset rajat, kaikkea ei tarvitse omistaa tai kaikkea ei tarvitse testata somea varten.

Lopulta aika monen sellaisen ”tahtoisin ostaa”- tuotteen kohdalla tuli järkeiltyä, ettei tuotteelle oikeasti ole tarvetta ja siinä ihastuttaa nimenomaan uusi hieno pakkaus, uutuus yleensäkin tai somen luoma hypetys. Jos tuotteesta kuorii nämä ominaisuudet pois, jää aika perustuote tilalle, eikä ostohimoa enää ehkä olekaan, kun tuotteen ympärillä ei ole niin suurta latausta.

Ajatuksia ostolakon jatkumisesta

Koska tammikuu meni näin kevyesti ostolakkoillessa, päätin jatkaa lakkoa ainakin vielä helmikuun, mahdollisesti myös pidempäänkin jos vain pystyn. On ollut tosi mielenkiintoista kohdata erilaisia tilanteita, joissa normaalisti ostaisin, ja toisaalta taas löytää sellainen sopiva rentous, jossa tavaraa ei koko ajan tule ovista ja ikkunoista. Tällä hetkellä tyhjentyvät ja tyhjentyneet kosmetiikkapurkit tuntuvat erityisen hyvältä, kun tietää ettei uusia tule koko ajan tilalle. Tuntuu että pikkuhiljaa omaa kokoelmaa saa oikeasti käytettyä ja tuotteet saavat ansaitsemansa rakkauden.

Joten kohti helmikuuta ja toista ostolakkokuukautta mennään! Edelleen pidän nollatoleranssin, eli mitään kivaa en itselleni saa ostaa. Ainoastaan jos jotakin sellaista loppuu, mitä en jo omista (todennäköisesti hammastahna, dödö yms.) niin niitä on lupa ostaa tarpeeseen. Mitään suihkusaippua tai shampoo hamstrauksia en saa harrastaa, vaikka olisi mitä alennuksia. Hamstraus ja säästöön ostaminen on muuten ehdottomasti yksi mun paheista, mitä oon huomannut tekeväni arjessa. Ihan kaikkea ei tarvitse olla useita kappaleita kaapissa vaan ostaa voi sitten, kun jokin loppuu.