Viime viikolla iskenyt vaunuahdistus johti lopulta siihen, että näin unta niistä hemmetin vaunuista. Ja löysin meille yhden omakotitalon ostettavaksi, että mahtuupahan sitten niillä hyökkäysvaunuilla oven viereen, prkl. 

No ei ostettu kuitenkaan taloa. Perusvirhe oli lähteä tutustumaan koko asiaan, kun oli jo yhdet riittävän hyvät katsottuna edullisesti käytettynä valmiiksi. Lopulta oli pakko ottaa kriisipuhelu äidille, että mitä mä nyt oikein teen?! Äiti nauroi ja sanoi ostaneensa mulle aikanaan ekat käytetyt vaunut mitä näki, eikä oikein muistanut oliko silloin vielä lasten turvaistuimia ollenkaan. Valitin myös sitä kuinka kaikilla kavereilla tuntuu olevan ehdottoman selkeä näkemys siitä minkälaiset vaunut meille sopii ja äidin vastaus oli että tervetuloa äitiyteen. 

Koska vaikka uskon ehdottoman täydellisesti vertaistukeen niin olen myös vähän sellainen konsensus-ihminen joka haluaa hyväksyntää ja että kaikki olisi samaa mieltä. Etenkin serkkuni joka on hiljattain saanut lapsen osallistui keskusteluun aktiivisesti ja täysin hyvää tarkoittaen. Neuvot olivat vain täysin päinvastaisia kuin mitä olin itse ajatellut, joten siinä sitten pohtimaan puhuuko toinen kokemuksen syvällä rintaäänellä vai lähestyykö asiaa vain eri katsantokannalta (asuvat omakotitalossa lähiössä, me kerrostalossa kantakaupungissa). 

Joten case vaunut toimikoon ensimmäisenä oppituntina äitiyden paineiden kestämiseen. Aion nyt ostaa ne ekat vaunut jotka mulla oli mielessä, menköön syteen tai saveen niin ainakin saan syyttää vain itseäni päätöksestä. Ja vaikka mun tekisi mieli nyt tässä ekstensiivisesti listata kaikkia niitä päätöksiä miksi just ne vaunut (ja niitä teknisiä speksejähän riittää keskusteltavaksi) niin enpä sitä tee. Kaipaisin vain sitä että joku tulee kommentoimaan että just noin, noi on juuri hyvät teille. Minä päätin, minä kannan vastuun. Ultra Brata lainatakseni (vaikka niiltä ei löydykään inspiroivia lauluja raskauspahoinnista)  – aion erehtyä itse. 

Aavistuksenomaisella kauhulla jään tosin odottelemaan että jos kokee sosiaalisia paineita vaunujen valinnasta niin ei varmaan kannata yrittää ruokkia tai nukuttaa sitä lasta ollenkaan… 😀 

Muistaako kukaan muumijaksoa, jossa Mymmeli löytää timanttisormuksen ja päätyy vaihtamaan kotia, vaatteita ja ystäviä jotta ne käyvät yksiin sormuksen kanssa? Vauvat tuntuvat olevan samaa tekoa. 

Jos hyvin käy, meille on siis muuttamassa yksi noin kolmekiloinen ihminen keväällä. Tähän mennessä tapahtunut – mies haluaa vaihtaa auton citymaasturiin. Ok, olisihan se auto pitänyt vaihtaa jossain kohti muutenkin ja hyvä vaihtoautotarjous ja webasto on talveksi hyvä kun ei ole lämpöpistokepaikkaa ja niin edelleen. 

Seuraava askel – asutaan hissittömässä kerrostalossa jonka pyörävarastoon on kahdet kapeat portaat ja kolme ovea. Aaaahdistuuuus. En halua muuttaa. Tai siis ymmärrän ettei ehkä ikuisesti voida asua kaksioissa ainakaan jos joskus haluaa säilyttää jotain omaa yksityisyyttä kodissaan, mutta kaikesta päätellen sitä nyt on turha toivoa seuraavaan pariin vuoteen muutenkaan niin voitaisiin asua tässä vielä hetki hyvin. 

Mutta! Äitipalstojen lukeminen on aina virhe. ”Haluatko jäädä oman kotisi vangiksi?” No, en. Olin kuvitellut että vain kuljettaisin ne vaunut sitten sisälle yhden kerrosvälin, mutta vaikka aavistelin että se varmaan ottaa päähän joka kerta kun sitä tekee, en ole oikein löytänyt interwebsistä ketään joka tästä oikeasti olisi suoriutunut. 

Puhumattakaan nyt niistä lastenvaunuista. Netti tuntuu olevan enimmäkseen täynnä tarionoita ihmisten ahdistuksesta rajattomien valintojen meressä. Yllättävän moni on tehnyt silti päätöksen nätimpien vaunukankaiden kuosien perusteella 😀 Missä on Tekniikan Maailma kun sitä tarvitaan?! Koska oikeasti, 1200 euroa vaunuista? Joita en edes tiedä suostuuko se lapsi käyttämään? Kääntyvät pyörät, lukittavat, talvipyörät, pyörän materiaali, heittoaisa, ergonominen muotoilu, adapteri, 3in1, pehmeä kantokassi, kova kantokoppa, yhdistelmävaunut, matkarattaat… peruskoulun kotitaloustunneille pitäisi ehkä liittää joku ylimääräinen valinnaisaihe. Tekisi mieli haistattaa pitkät koko tavarakaaokselle ja sanoa että on niitä lapsia ennenkin hankittu, toisaalta olen mukavuudenhaluinen ihminen ja vähän speksaamalla elämästä voi tehdä ehkä helpompaa. 

Aavistuksenomaisesti suunnittelen silti että en hanki mitään, prkl. Saahan sieltä sen äitiyspakkauksen. Ihan varmaan pystyis muuten perustamaan konsulttifirman tätä varten ja saattaisin ehkä maksaakin siitä että joku analysois meidän perheen kuljetustarpeet, ruuanostokäyttäytymiset, kärryttelymaastot, pyöräkellarit, kodin ovien koot ja sitten maagisesti hankkisi ne tavarat valmiina settinä – ”tämä on absoluuttisesti paras valinta teidän tilanteessanne”. Ehkä voisin ne vaunukuosit valita mutta that’s about it. Halukkaita, anyone? 😀