Viime yönä heräsin vatsakipuihin. Koko viime viikon on ollut vähän sellaista että onkohan nämä nyt niitä supistuksia vai ei, varmuuden vuoksi jätin salitreenit väliin viikonlopulta. Yöllä sitten heräsinkin kuukautismaisiin kipuihin. Vaikea sitten sanoa mitä olivat, soitin jo sairaalaankin kun eivät tuntuneet helpottavan mutta ohje oli käydä lämpimässä suihkussa ja ottaa Panadolia. 

Aamulla sitten terkkarilta tuli lisää hyviä vinkkejä, kuten että jos alkaa tuntua että nyt jotain tulee niin pitää lähteä päivystykseen. Eiköhän se ole niin sanotusti passé sitten siinä kohti, mutta niin kai se on näillä viikoilla kuitenkin jos jotain on tullakseen. 

Mutta todella vaikea sanoa että onko nämä nyt niitä supistuksia vai ei! Kysyvät aina että meneekö se maha kivikovaksi ja en nyt pysty luotettavasti niinkään sanomaan, enemmän se kipu tuntuu vain aaltoilevan. Mutta kaikenlaista kipua tässä on ollut kokolailla aina raskaustestin tekemisen jälkeen. Ja sitten tämä legendaarinen, onko vuotoa. Joka googlattuna johtaa niihin too much information-postauksiin ja erilaisiin keskusteluihin onko vessa- vai talouspaperi parempaa lapsiveden havaitsemiseen. 

Että tästä se kai alkaa, loppuelämän kestävä huoli ja murhe siitä omasta lapsesta. 

Pitkään pistin yleisen huonovointisuuden vain alkuraskauden pahoinvoinnin piikkiin ja vaikka olin töissä välillä mittaillut aika alhaisiakin verenpainemittareita en silti ajatellut että voisin tehdä asialle jotain satunnaista salmiakin syömisen lisäksi. 

Lopulta aloin saada pyörtymisoireita töissä myös istuessa, etenkin jos huoneen lämpötila oli yhtään koholla. Ilmeisesti matala verenpaine ei kestänyt enää yhtään pintaverenkierron vilkastumista. Kaveri oli jo pitkään suositellut joko kompressiosäärystimiä tai ihan kunnollisia tukisukkia, omasta elämästä ei kuulemma tullut mitään ilman niitä. 

Joten ei muuta kuin Lymedillä asioimaan. Minulla on ollut jo murrosiästä lähtien toisessa jalassa suonikohjuja ja ne olisivat tietysti vielä lisäsyy käyttää kunnollisia tukisukkia raskauden aikana, mutta jotenkin epämääräisesti ajattelin sukkien hiostavan ja palaavani tähän asiaan sitten joskus rv 20 jälkeen kun kohtu kunnolla kasvaa ja alkaa painaa suonia. 

Noh, ei olisi ehkä kannattanut odotella. Ensinnäkin suositeltiin että jos aiempaa vaivaa on, kannattaa ihan suosiolla ottaa suuremman puristusluokan sukkikset ja lisäksi löytyy ihan hoitosukan puristusluokilla stay up-malleja. Ostin molemmat. Äitiyssukkikset ovat mahan kohdalta vielä vähän isot, mutta nuo stay upit ovat pelastaneet elämäni! Plus että jos tällä säästyttäisiin siltä etteivät nuo jalassa kiipeilevät pahkurat kasvaisi tulevina kuukausina sellaisiksi mummoröllyköiksi niin olisihan se tietysti plussa. 

Ensin ajattelin että on vaan sattunut parempia päiviä tälle viikolle, kunnes yhtenä päivänä jätin sukat laittamatta kun olin vain koulutuksessa enkä töissä ja ai että oli taas huono olo koko päivän! Yhtään en olisi jaksanut seistä koulutuksen aikana kun jotain laitteita siinä hetken aikaa katseltiin. 

Sukkien pukeminen on vähän konstikasta (etenkin kun luin ohjeet vasta tänään, krömhöm) mutta kun sen toimintaperiaatteen tajuaa niin ei mitenkään mahdotonta. Värejä oli saatavissa ihonvärinen, ruskea ja mustat ja noin päältäpäin näitä ei mielestäni erota 70 den sukista muuten mitenkään. Sukkahousut valittiin pelkän pituuden ja painon mukaan mutta nuo suuremman puristusluokan stay upit mitattiin jalan koon mukaan. Myyjä oli todella asiantunteva ja mukava, suosittelen!

En vain ollut siis tajunnut että stay up viittaa kirjaimellisesti siihen, että pysyt pystyssä! 😀

PS. Ei sillä että kukaan epäilisi, mutta ei ole kaupallinen yhteistyö – olisiko sen surullisempaa kuultukaan että joo, sain nää tukisukat blogin kautta… 😀