Nyt kun reissukuvat on suurelta osin käyty läpi ja siirretty koneelle sekä elämä kotosalla muutoinkin jo ihan kivasti hallussa, niin oli tarkoitus tulla kirjoittelemaan tänne niitä näitä – ehkä jotain jorinaa matkasta. 

Päätin kuitenkin jostain syystä käydä ensin tsekkaamassa sähköpostini, josta paljastuikin iloinen ja odotettu yllätys. Sopivasti, kun olemme juuri ja juuri kotiutuneet Thaimaasta, saaneet rinkat tyhjiksi ja pyykit pestyä, niin sainkin jo tiedon, että saan pian taas pakata rinkan uudelleen ja lähteä. Mahtavaa!

Sopivasti, kun vuosi 2015 alkoi ottamaan uomiaan ja sain muun muassa tiedon mahdollisuudestani opintovapaaseen, niin sain tuttavalta, Afrikan ekskursioni projektiparilta, vinkin lähteä tekemään tutkimusta Sri Lankaan. Mahdollisuus tarjoutui eteeni niin oikea-aikaisesti, että se tuntui lähes kummalliselta. Niinpä päätin ottaa selvää, mistä on kyse. Luin suht ison pumaskan infoa ja väkersin sen pohjalta tutkimussuunnitelmani, omat vahvuuteni, kiinnostukseni ja osaamiseni huomioon ottaen. 

Koska metsähallinto, metsien omistukset ja käyttö, metsäasiat ylipäätään eivät ole primääriosaamistani, niin ehdotin suoralta kädeltä, että voisin keskittyä omalta osaltani yhteisön parissa tehtävään työhön, ihmis- ja kansalaisoikeuksiin sekä tasa-arvokysymyksiin. Tällä hetkellä tutkimukseni kulkee tällä otsakkeella:

Community participation for improved forest governance in Sri Lanka

Women’s empowerment in forest governance issues in Sri Lanka’s rural communities

Ajatus referoiden näin: “women’s empowerment can lead to reducing poverty in the project areas” … “Women are an important stakeholder group in forest governance issues, and they should have an equal chance to participate and be heard as their male counterparts. The project will promote women’s equal representation in CBOs and the FGP thus providing a venue for women to be heard in the decision making processes.”.

Suunnitelma on vielä raakile ja se tulee täsmentymään hurjasti. Nyt, kun sain vahvistuksen siitä, että olen osa tutkimusryhmää, niin alkaa vasta todellinen työstäminen. Vaikka tiedän, että saan paiskia töitä olan takaa ja helpolla en tule itseäni päästämään, niin silti tirisen intoa. Tulemme majoittumaan kenttäolosuhteissa, kolmessa eri kylässä Sri Lankassa ja olemme koko matkamme ajan erottamaton osa kylän asukkaita ja elämää.

En ole kovinkaan kummoinen rantalomailija ja löhöilijä, joten arvata saattaa, että tämän kaltaiset reissut saavat minut hyppimään odotuksesta. Mietin Thaimaassa ääneen asti, että olen tehty toimimaan ja menemään. En siedä pitkään joutilaana oloa. Nyt siis kaffikuppi käteen ja suunnittelemaan tulevia seikkailuja!