Vapisevasta viulistista konserttilavojen kuningattareksi!

Mitä tapahtui 20 vuotta sitten, 10 vuotta sitten ja missä nyt mennään?

Ystäväni ja kollegani Henna haastoi minut tähän hauskaan haasteeseen instagramissa. Tekstistä tuli kuitenkin niin pitkä (lue: liian pitkä ig:n kuvatekstiksi), että päätin suosiolla siirtää sen tänne blogiin.

Nytpä pääsette siis sukeltamaan viulistin elämääni vuosikymmenien taakse! Miten epävarmasta tytöstä kasvoi itsevarma artisti ja nainen?

20 vuotta sitten

Olin tärisevä, pieni musiikkipedagogiopiskelija TAMK:ssa (silloinen PIRAMK). En oikein tiennyt mitä haluan, kuka olen ja mitä elämällä pitäisi tehdä. Halusin soittaa viulua, se oli ainoa varma asia. Olo konsalla ei tuntunut kotoisalta monestakin syystä. Onneksi minulla oli loistava opettaja Nikolai Fadeev; ”Fade” oli kuin isähahmo meille oppilaille ja huippupedagogi. Noihin aikoihin löysin myös irlantilaisen musiikin ja tanssin. En osannut vielä soittaa korvakuulolta, mutta nuotinsin pilkuntarkasti Altanin cd-levyiltä (ainoa irkkumusa mitä sai Metson kirjastosta siihen aikaan 😅) kappaleita ja opettelin sinnikkäästi irkkutyyliä. Ajan kanssa konsaltakin selvisin paperit kourassa, ja irkkumusiikin merkityksestä elämässäni minun tuskin tarvitsee edes puhua sen enempää. 😄 

10 vuotta sitten

Opiskelin Sibelius-Akatemiassa. Olin ollut aiemmin kansanmusiikin osastolla, mutta lipunut pikku hiljaa vanhan musiikin puolelle. Olin täysillä mukana kaikissa barokkijutuissa, soitin barokkiviulua, ja ajattelin, että tämä tulee olemaan minun juttuni. Rakastin sitä kuinka vanhassa musiikissa meno oli rennompaa, ja tykästyin kovasti myös barokkivireeseen, joka on minulle soittajana luonteva. Olin kuitenkin jo päättänyt lähteä kandiksi valmistumisen jälkeen Irlantiin erasmus-vaihtoon. Tiesin että se oli askel joka minun oli otettava, ja tuntui kuin se olisi jokin jännittävä ovi, josta en tiennyt mitä sen takana on. Niinhän siinä kävi, että erasmus-vaihto venähti seitsemäksi vuodeksi ja en koskaan palannut Sibelius-Akatemiaan. Irlannin ajan tarinoita riittäisikin sitten vaikka kirjan verran!

Nyt 2020

Olen paluumuuttanut Suomeen, ja vieläpä Tampereelle. Työskentelen freelance-viulistina klassisen, kevyen musiikin ja irlantilaisen musiikin aloilla. Minulla on upea ohjelmatoimisto Go Arctic Live joka myy keikkojani sooloartistina. Lisäksi olen kohtalon kautta tavannut juuri oikeita ihmisiä, kuten Hennan (www.hennaleppanen.fi), jonka upeita sävellyksiä tulkitsemme Tango Selection -yhtyeen voimin. Valmistelen parhaillaan virtuaalista konserttisarjaa, jossa pääsen yhdistämään ammattitaitoni monipuolisena viulistina ja monen genren osaajana. Koronan myötä äänitystyöt (viuluraitojen teko) ovat lisääntyneet, ja niitä teenkin mielelläni bändeille ja artisteille. Nuoruuden angsteilujen ajattelu naurattaa vähän nyt, mutta samalla toivon etten olisi aina ollut niin kauhean ankara itseäni kohtaan. Joskus vähemmänkin täydellinen riittää tässä elämässä. Olen kasvanut omannäköisekseni artistiksi ja taiteilijaksi, tehnyt kansainvälisen uran, ja tuntuu että olen vasta kaiken alussa! Niin paljon on vielä haaveita ja suunnitelmia joita haluan toteuttaa. 

Rakastan sitä että meillä on Suomessa jokamiehenoikeus, metsää silmänkantamattomiin, neljä vuodenaikaa sekä tietysti rakas perheeni, jota aina ikävöin kovasti ulkomailla. Nyt on hyvä olla juuri tässä ja nyt.💙

Mekko: www.vehkala.com

Kuvat: Saara Forsell (@forsellsaara) & Marianna O. (@plusmarianna)

Kulttuuri Oma elämä Musiikki Työ

Korona ei kaada musiikkia!

Syyskuun iskiessä on aika kääntää katseet taas tulevaa kohti! Minulla oli todella ihana kesä, paras pitkiin aikoihin, kaikesta koronasta huolimatta. Edellisessä postauksessa kirjoitinkin jo kuinka asiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen paluumuuton jälkeen ja mieli tuntuu tyyneltä ensi kertaa pitkään aikaan. Aloitan siis syksyn innoissani ja hyvällä tarmolla siitä huolimatta, että tapahtuma-ala on taas kokenut kovan kolauksen live-keikkojen osalta. Epävarmuus esiintymisistä jatkuu ja jatkuvasti saa lukea kuinka kiertueita ja projekteja on peruttu.

Artisteja koetellaan taas tulevan syksyn ja kevään osalta. Tässä pieni draaman kaari kuinka muusikoiden elämä on keväästä asti kulkenut:

  • Maaliskuu: kaikki keikat perutaan kesän loppuun asti.
  • Touko-kesäkuu: uusia keikkoja alkaa ilmestyä varovaisesti kalenteriin. Kesällä onkin jonkin verran keikkoja.
  • Syyskuu: suurin osa keikoista perutaan syksyltä ja alkuvuodesta 2021.
  • Nyt: odotetaan toteutuuko osa jo sovituista keikoista ja tuleeko kalenteriin uusia keikkoja.
Talotohtoreiden tapahtumassa Tampereen Hotelli Tornissa syyskuun alussa. Finland Eventsin tuottama tapahtuma oli malliesimerkki siitä kuinka hommat voidaan hoitaa turvallisesti ja osaavasti!

On ymmärrettävää, että tietynlaisia tapahtumia on mahdotonta järjestää koronan vuoksi. Mutta monet tapahtumat ja juhlat voi silti järjestää!

Meillä on Suomessa todella ammattitaitoiset ja osaavat tapahtumanjärjestäjät ympäri maan, jotka pitävät huolen että tapahtuma toteutuu turvallisesti ja säännösten mukaan. Turvavälit, mikrofonien desinfiointi, tarjoilut; kaikki pystytään hoitamaan niin että vieraiden ei tarvitse pelätä sairastumista. Kannattaa siis rohkeasti kysyä järjestäjiltä ja esiintyjiltä vinkkejä! Me kaikki puhallamme yhteen hiileen, ja haluamme että tapahtuma-ala pystyy jatkamaan työntekoa.

On minulla onneksi hyviäkin uutisia! Syksyni pitää sisällään paljon irlantilaista musiikkia, mistä olen todella innoissani.

Toteutan irlantilaisen musiikin virtuaalisen konserttisarjan, jossa esitän irlantilaista musiikkia kolmelta eri aikakaudelta. Kerron tästä lisää myöhemmin, mutta kaikkien irlantilaisesta musiikista ja historiasta kiinnostuneiden kannattaa olla korvat ja silmät höröllä! Proggis tulee olemaan todella siisti!

Lisäksi teen levytyksiä Irlantiin muutaman artistin uusille levyille. Musiikkityyli on folk/trad, artistien omia kappaleita perinteiseen irkkutyyliin. Rakastan kuinka elinvoimaista irlantilainen kansanperinne on edelleen. Historia elää laulujen kautta, ja siinä missä entisajan laulut kertoivat nälänhädästä ja englantilaisten sorrosta, nykyajan balladit kertovat Celtic Tigerista (Irlannin suuri nousukausi ja lama), kaupunkien elämästä ja tietysti koronasta.

Pääsin levyttämään loppukesästä myös legendaarisella Helsinki Recordsilla Aikakoneen Maki Kolehmaisen kanssa laulavana poliisinakin tunnetun, Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajan tenori Petrus Schroderuksen uusille kappaleille. Kerron niistä lisää kun biisit tulevat julki! Lisäksi muita levytysjuttuja on tulossa ulos ja julkaisen niitä syksyn mittaan.

Ahjolassa jatkuu totta kai irlantilaisen musiikin ryhmä, joka on todella suosittu. Joka vuosi olen joutunut kasvattamaan ryhmän kokoa kun tulijoita on niin paljon. 🙂 Irkkuryhmän rinnalle otin tänä vuonna Poppia jousille -ryhmän, joka antaa jousisoittajille tilaisuuden soittaa kevyttä musiikkia. Pienellä jousiorkesterilla soitamme rockia, poppia ja EDM:a, ja opettelemme kevyen musiikin perusjuttuja. Olen lievästi sanottuna innoissani tästäkin!

Kaikkea muutakin on kuplimassa pinnan alla, mutta tässä päällimmäiset kuulumiset. Koronasta huolimatta pidän lippua niin korkealla kuin mahdollista! Muistetaan pitää yhteyttä kollegoihin, kysellä miten heillä menee, järjestää jameja, ideoida uutta, tsempata. Pidetään yllä tätä solidaarisuutta ja välittämistä musiikkialan sisällä.

Lotta xxx

Kulttuuri Musiikki Tapahtumat ja juhlat Työ